Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Ein Wallfahrtslied. Von David. Ich freue mich an denen, die zu mir sagen: Lasset uns zum Hause des HERRN gehen!

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Unsre Füße stehen in deinen Toren, Jerusalem!

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem, du bist gebaut als eine Stadt, die fest in sich geschlossen ist,

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

wohin die Stämme hinaufziehen, die Stämme des HERRN (ein Zeugnis für Israel), zu preisen den Namen des HERRN!

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Denn dort sind Stühle gesetzt zum Gericht, die Stühle des Hauses David.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Bittet für den Frieden Jerusalems! Es gehe wohl denen, die dich lieben!

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Friede sei in deinen Mauern und Glück in deinen Palästen!

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Um meiner Brüder und Freunde willen sage ich: Friede sei in dir!

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Um des Hauses des HERRN, unsres Gottes, willen will ich dein Bestes suchen!