Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Ein Wallfahrtslied Davids. Ich freute mich, als man mir sagte:

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

So stehn denn nunmehr unsre Füße in deinen Toren, Jerusalem!

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem, du wiedererbaute als eine Stadt, die fest in sich geschlossen,

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

wohin die Stämme hinaufziehn, die Stämme des HERRN, nach der für Israel gültigen Weisung, dort den Namen des HERRN zu preisen;

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

denn dort waren einst aufgestellt die Stühle zum Gericht, die Stühle des Hauses Davids.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Bringet Jerusalem dar den Friedensgruß: »Heil denen, die dich lieben!

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Friede herrsche vor deinen Mauern, sichere Ruhe in deinen Palästen!«

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Um meiner Brüder und Freunde willen will ich dir Frieden wünschen;

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

um des Hauses des HERRN, unsres Gottes, willen will ich Segen für dich erbitten.