Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Ein Lied Davids im höhern Chor. Ich freue mich des, das mir geredet ist, daß wir werden ins Haus des HERRN gehen,

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

und daß unsere Füße werden stehen in deinen Toren, Jerusalem.

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

ist gebauet, daß es eine Stadt sei, da man zusammenkommen soll,

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

da die Stämme hinaufgehen sollen, nämlich die Stämme des HERRN, zu predigen dem Volk Israel, zu danken dem Namen des HERRN.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Denn daselbst sitzen die Stühle zum Gericht, die Stühle des Hauses David.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Wünschet Jerusalem Glück! Es müsse wohlgehen denen, die dich lieben!

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Es müsse Friede sein inwendig in deinen Mauern und Glück in deinen Palästen!

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Um meiner Brüder und Freunde willen will ich dir Frieden wünschen.

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Um des Hauses willen des HERRN, unsers Gottes, will ich dein Bestes suchen.