Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

[Ein Stufenlied. Von David.] Ich freute mich, als sie zu mir sagten: Lasset uns zum Hause Jehovas gehen!

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Unsere Füße werden in deinen Toren stehen, Jerusalem!

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem, die du aufgebaut bist als eine fest in sich geschlossene Stadt,

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

wohin die Stämme hinaufziehen, die Stämme Jahs, ein Zeugnis für Israel, zu preisen den Namen Jehovas!

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Denn daselbst stehen die Throne zum Gericht, die Throne des Hauses Davids.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Bittet um die Wohlfahrt [O. den Frieden; so auch v 7. 8;125,5 usw.] Jerusalems! [O. Wünschet Jerusalem Frieden zu!] Es gehe wohl denen, [O. In sicherer Ruhe seien die] die dich lieben!

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Wohlfahrt sei in deinen Festungswerken, sichere Ruhe in deinen Palästen!

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Um meiner Brüder und meiner Genossen willen will ich sagen: Wohlfahrt sei in dir!

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Um des Hauses Jehovas, unseres Gottes, willen will ich dein Bestes suchen.