Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Ein Stufenlied von David. / Ich hab mich gefreut über die, die zu mir sagten: / "Zu Jahwes Hause wollen wir wallen."

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Dann standen endlich unsre Füße / In deinen Toren, Jerusalem.

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem, du wiedererbaute, / Als eine Stadt, die eng in sich verbunden!

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Dorthin zogen die Stämme hinauf, / Die Stämme Jahs — / Wie es Israel vorgeschrieben —, / Um Jahwes Namen zu preisen.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Dort standen einst die Stühle für die Gerichtsverhandlung, / Stühle für Davids Haus.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Erbittet Jerusalem Frieden! / Wohl geh es denen, die dich lieben!

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Friede walte in deinen Mauern, / Sicherheit in deinen Palästen!

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Um meiner Brüder und Freunde willen / Will ich doch sagen: "Friede walte in dir!"

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Aus Liebe zum Hause Jahwes, unsers Gottes, / Will ich dein Bestes suchen.