Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

The song of the grecis of Dauid. I am glad in these thingis, that ben seid to me; We schulen go in to the hous of the Lord.

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Oure feet weren stondynge; in thi hallis, thou Jerusalem.

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem, which is bildid as a citee; whos part taking therof is in to the same thing.

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

For the lynagis, the lynagis of the Lord stieden thidir, the witnessing of Israel; to knouleche to the name of the Lord.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

For thei saten there on seetis in doom; seetis on the hous of Dauid.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Preie ye tho thingis, that ben to the pees of Jerusalem; and abundaunce be to hem that louen thee.

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Pees be maad in thi vertu; and abundaunce in thi touris.

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

For my britheren and my neiyboris; Y spak pees of thee.

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

For the hous of oure Lord God; Y souyte goodis to thee.