Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Een bedevaartslied. Wat was ik verheugd, toen men zeide: "Wij trekken op naar Jahweh’s huis!"

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

En nu staan onze voeten Al binnen uw poorten, Jerusalem!

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem, als stad herbouwd, Met burgers, vast aaneen gesloten;

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Waar de stammen naar opgaan, De stammen van Jahweh. Daar is het Israël een wet, De Naam van Jahweh te loven;

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Daar staan de zetels voor het gericht, En het troongestoelte van Davids huis.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Jerusalem, die u liefhebben, Wensen u vrede en heil;

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Vrede zij binnen uw muren, Heil binnen uw burchten!

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Om mijn broeders en vrienden Bid ik de vrede over u af;

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Om het huis van Jahweh, onzen God, Wil ik smeken voor uw heil!