Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

(Sang til Festrejserne. Af David.) Jeg frydede mig, da de sagde til mig: "Vi drager til HERRENs Hus!"

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Så står vore Fødder da i dine Porte, Jerusalem,

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem bygget som Staden, hvor Folket samles;

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

thi did op drager Stammerne, HERRENs Stammer en Vedtægt for Israel om at prise HERRENs Navn.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Thi der står Dommersæder, Sæder for Davids Hus.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Bed om Jerusalems Fred! Ro finde de, der elsker dig!

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Der råde Fred på din Mur, Tryghed i dine Borge!

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

For Brødres og Frænders Skyld vil jeg ønske dig Fred,

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

for Herren vor Guds hus's skyld vil jeg søge dit bedste.