Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

David kah Tangtlaeng Laa Kai taengah, “BOEIPA im la cet uh sih,” a ti uh vaengah ka kohoe.

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Jerusalem nang kah vongka ah kaimih kho loh pai uh tih om uh.

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem te khopuei la tun cingcui sak ham ni a thoong.

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

BOEIPA kah koca koca tah olphong bangla BOEIPA ming te uem ham Israel taengla pahoi cet uh.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

David im kah laitloeknah ngolkhoel ham ngolkhoel te pahoi a hol uh.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Jerusalem kah sadingnah hamla bih uh. Nang aka lungnah rhoek tah dingsuek saeh.

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Na rhalmahvong khuiah rhoepnah, na impuei khuiah ommongnah om saeh.

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Ka manuca neh ka hui rhoek ham khaw, “Na khuiah rhoepnah om laeh saeh,” ka ti eh.

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Mamih Pathen BOEIPA im ham ni nang kah hnothen khaw ka toem eh.