Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Nalipay ako pag-ayo sa dihang miingon (sila) kanako, “Mangadto kita sa balay ni Yahweh.”

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Jerusalem, ang among mga tiil nagtindog diha sa imong mga ganghaan!

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem, ang usa ka siyudad nga maayong pagkatukod!

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Motungas ang kabanayan didto sa Jerusalem—ang kabanayan ni Yahweh—ingon nga pagpamatuod alang sa Israel, aron makapasalamat sa ngalan ni Yahweh.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Atua didto nahimutang ang mga trono sa paghukom, ang trono sa balay ni David.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Pag-ampo alang sa kalinaw sa Jerusalem! “Hinaot nga kadtong nahigugma kanimo adunay kalinaw.

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Hinaot nga adunay kalinaw diha sa mga paril nga maoy nagpanalipod kanimo, ug hinaot nga aduna silay kalinaw diha sa imong mga kota.”

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Alang sa kaayohan sa akong mga kaigsoonan ug sa akong mga higala ako moingon, “Hinaot nga adunay kalinaw diha kanimo.”

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Alang sa kaayohan sa balay ni Yahweh nga atong Dios, mangita ako ug kaayohan alang kanimo.