Psalmien 121

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.

Pesem preizvrstna. Oči svoje naj bi povzdignil na one gore? Od kod naj mi pride pomoč?

2 Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.

Pomoč moja bodi od Gospoda, kateri je naredil nebesa in zemljo.

3 Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.

Naj ne dopusti, da omahne noga tvoja, varuh tvoj naj ne spí.

4 Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.

Glej, ne dremlje in ne spí varuh Izraelov.

5 Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,

Gospod varuh tvoj, Gospod je senca tvoja na desni roki tvoji.

6 Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.

Podnevi te ne bode zadevalo solnce, ali mesec ponoči.

7 Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!

Gospod te bode varoval vsega zlega, varoval bode dušo tvojo.

8 Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!

Gospod bode varoval hojo tvojo, od tega časa do vekomaj.