< Psalmien 121 >
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.
Pesem preizvrstna. Oči svoje naj bi povzdignil na one gore? Od kod naj mi pride pomoč?
2 Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.
Pomoč moja bodi od Gospoda, kateri je naredil nebesa in zemljo.
3 Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.
Naj ne dopusti, da omahne noga tvoja, varuh tvoj naj ne spí.
4 Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.
Glej, ne dremlje in ne spí varuh Izraelov.
5 Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,
Gospod varuh tvoj, Gospod je senca tvoja na desni roki tvoji.
6 Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.
Podnevi te ne bode zadevalo solnce, ali mesec ponoči.
7 Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!
Gospod te bode varoval vsega zlega, varoval bode dušo tvojo.
8 Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!
Gospod bode varoval hojo tvojo, od tega časa do vekomaj.