< Psalmien 121 >
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.
Ein Lied für Wallfahrten. Ich hebe meine Augen auf zu den Bergen:
2 Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.
Meine Hilfe kommt vom HERRN, der Himmel und Erde geschaffen.
3 Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.
Er wird deinen Fuß nicht wanken lassen; nicht schlummert dein Hüter.
4 Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.
Nein, nicht schlummert und nicht schläft der Hüter Israels.
5 Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,
Der HERR ist dein Hüter, der HERR dein Schatten über deiner rechten Hand,
6 Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.
daß dich bei Tage die Sonne nicht sticht, noch der Mond in der Nacht.
7 Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!
Der HERR behütet dich vor allem Übel, er behütet deine Seele;
8 Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!
der HERR behütet deinen Ausgang und Eingang von nun an bis in Ewigkeit.