Psalmien 121

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.

Mɔzɔha. Mewu mo dzi ɖe togbɛawo ŋu, afi ka nye xɔname atso ava?

2 Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.

Nye xɔname atso Yehowa, ame si wɔ dziƒo kple anyigba la gbɔ.

3 Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.

Mana wò afɔ naɖiɖi o, eya ame si dzɔa ŋuwò la madɔ akɔlɔ̃e o.

4 Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.

Vavã, eya ame si dzɔa Israel ŋu la, madɔ akɔlɔ̃e loo, alo adɔ alɔ̃ o.

5 Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,

Yehowae nye tawòkpɔla, Yehowae nye wò vɔvɔli le wò nuɖusime

6 Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.

eya ta ɣe maɖu wò le ŋkeke me loo, alo ɣleti le zã me o.

7 Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!

Yehowa aɖe wò le vɔ̃wo katã me, eye wòakpɔ wò agbe ta.

8 Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!

Yehowa adzɔ wò vava kple wò dzodzo ŋuti, fifia yi ɖase mavɔmavɔ me.