Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Cántico gradual. A JEHOVÁ llamé estando en angustia, y él me respondió.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Libra mi alma, oh Jehová, de labio mentiroso, de la lengua fraudulenta.

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

¿Qué te dará, ó qué te aprovechará, oh lengua engañosa?

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Agudas saetas de valiente, con brasas de enebro.

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

¡Ay de mí, que peregrino en Mesech, [y] habito entre las tiendas de Kedar!

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Mucho se detiene mi alma con los que aborrecen la paz.

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Yo soy pacífico: mas ellos, así que hablo, [me] hacen guerra.