Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Ka Gospodu zavikah u nevolji svojoj, i usliši me.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Gospode! izbavi dušu moju od usta lažljivijeh i od jezika lukavoga.

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Šta æe ti dati i šta æe ti prinijeti jezik lukavi?

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

On je kao oštre strijele u jakoga, kao ugljevlje smrekovo.

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Teško meni kad sam tuðin kod Meseha, živim kod šatora Kidarskih.

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Dugo je živjela duša moja s onima koji mrze na mir.

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Ja sam miran; ali kad stanem govoriti, u njih je rat.