Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

En sang ved festreisene. Til Herren ropte jeg i min nød, og han svarte mig.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Herre, fri min sjel fra en løgnaktig lebe, fra en falsk tunge!

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Hvad vil han gi dig, og hvad mere vil han gi dig, du falske tunge?

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Voldsmannens skarpe piler og glør av gyvelbusken.

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Ve mig, at jeg lever som fremmed iblandt Mesek, at jeg bor ved Kedars telt!

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Lenge nok har min sjel bodd hos dem som hater fred.

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Jeg er bare fred, men når jeg taler, er de ferdige til krig.