Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Svētku dziesma. Es piesaucu To Kungu savās bēdās, un Viņš mani paklausa.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Kungs, izglāb manu dvēseli no melkuļu lūpām un viltnieku mēlēm.

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Ko viltīgā mēle Tev dos, jeb ko viņa Tev pieliks?

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Tā ir kā varoņa asas bultas, kā degošas paegļu ogles.

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Ak vai, man, ka esmu svešinieks iekš Mešeha, un ka man jādzīvo Kedara dzīvokļos.

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Par ilgu manai dvēselei dzīvot pie tiem, kas mieru ienīst.

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Es turu mieru, bet tikko es runāju, tad tie ceļ ķildu.