Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Canto dei pellegrinaggi. Nella mia distretta ho invocato l’Eterno, ed egli m’ha risposto.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

O Eterno, libera l’anima mia dalle labbra bugiarde, dalla lingua fraudolenta.

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Che ti sarà dato e che ti sarà aggiunto, o lingua fraudolenta?

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Frecce di guerriero, acute, con carboni di ginepro.

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Misero me che soggiorno in Mesec, e dimoro fra le tende di Kedar!

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

L’anima mia troppo a lungo ha dimorato con colui che odia la pace!

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Io sono per la pace; ma, non appena parlo, essi sono per la guerra.