Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

«Ωδή των Αναβαθμών.» Εν τη θλίψει μου έκραξα προς τον Κύριον, και εισήκουσέ μου.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Κύριε, λύτρωσον την ψυχήν μου από χειλέων ψευδών, από γλώσσης δολίας.

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Τι θέλει σοι δώσει ή τι θέλει σοι προσθέσει, η δολία γλώσσα;

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Τα ηκονημένα βέλη του δυνατού, μετά ανθράκων αρκεύθου.

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Ουαί εις εμέ, διότι παροικώ εν Μεσέχ, κατοικώ εν ταις σκηναίς του Κηδάρ·

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Πολύν καιρόν κατώκησεν η ψυχή μου μετά των μισούντων την ειρήνην.

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Εγώ αγαπώ την ειρήνην· αλλ' όταν ομιλώ, αυτοί ετοιμάζονται διά πόλεμον.