Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

[Ein Stufenlied.] Zu Jehova rief ich in meiner Bedrängnis, und er erhörte mich.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Jehova, errette meine Seele von der Lippe der Lüge, von der Zunge des Truges!

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Was soll man [O. er [Gott]] dir geben und was dir hinzufügen, du Zunge des Truges?

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Scharfe Pfeile eines Gewaltigen, samt glühenden Kohlen der Ginster.

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Wehe mir, daß ich weile in Mesech, daß ich wohne bei den Zelten Kedars!

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Lange [O. Genug] hat meine Seele bei denen gewohnt, die den Frieden hassen.

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Ich will nur Frieden; [W. Ich bin Friede] aber wenn ich rede, so sind sie für Krieg.