Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Ein Stufenlied. / Zu Jahwe hab ich gerufen in meiner Not, / Und er hat mich erhört.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Jahwe, so rette mich auch jetzt von der Lügenlippe, / Von arglistiger Zunge!

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Was wird er dir geben, was dir zufügen, / Du arglistige Zunge?

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Scharfe Pfeile eines Starken / Mit glühenden Kohlen aus Ginstersträuchern.

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Weh mir, daß ich ein Fremdling bin in Meschech, / Bei Kedars Zelten wohnen muß!

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Zu lange schon hab ich weilen müssen / Bei denen, die Frieden hassen.

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Ich will Frieden; doch wenn ich nur rede, / So beginnen sie Krieg.