Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Cantique des pèlerinages. J'ai invoqué l'Éternel dans ma détresse, Et il m'a exaucé.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Éternel, délivre mon âme des lèvres menteuses, De la langue perfide!

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Quelle sera ta rétribution, Quel sera ton profit, langue perfide?

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

— Les flèches aiguës du guerrier, Avec les charbons ardents du genêt! —

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Malheureux que je suis, de séjourner dans Mésec, De demeurer sous les tentes de Kédar!

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Trop longtemps mon âme a demeuré Parmi ceux qui haïssent la paix.

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Je veux la paix; mais, dès que j'ouvre la bouche, Ils veulent la guerre!