Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Kanto de suprenirado. Al la Eternulo mi vokis en mia sufero, Kaj Li aŭskultis min.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Ho Eternulo, savu mian animon de mensoga parolo, De falsa lango.

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Kion Li donos al vi, Kaj kion Li alportos al vi, ho falsa lango?

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Akrajn sagojn de fortulo Kun karboj genistaj.

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Ve al mi, ke mi gastas en Meŝeĥ, Ke mi loĝas inter la tendoj de Kedar!

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Tro longe loĝis mia animo Inter malamantoj de paco.

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Mi estas pacema; Sed kiam mi ekparolas, ili komencas militon.