Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

(Sang til Festrejserne.) Jeg råbte til HERREN i Nød, og han svarede mig.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

HERRE, udfri min Sjæl fra Løgnelæber, fra den falske Tunge!

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Der ramme dig dette og hint, du falske Tunge!

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Den stærkes Pile er hvæsset ved glødende Gyvel.

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Ve mig, at jeg må leve som fremmed i Mesjek, bo iblandt Kedars Telte!

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Min Sjæl har længe nok boet blandt Folk, som hader Fred.

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Jeg vil Fred; men taler jeg, vil de Krig!