Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Jeg raabte til Herren i min Nød, og han bønhørte mig.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Herre! fri min Sjæl fra Løgnens Læbe, fra en svigefuld Tunge.

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Hvad giver han dig, og hvad giver han dig ydermere, du svigefulde Tunge?

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Den vældiges skærpede Pile med Gløder af Enebærtræ!

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Ve mig! thi jeg har været som fremmed iblandt Mesek, jeg har boet ved Kedars Telte.

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Min Sjæl har længe nok boet hos dem, som hade Fred.

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Jeg er fredsommelig; men naar jeg taler, da ere disse færdige til Krig.