Psalmien 119
1 Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
Salige äro de som utan vank lefva, de som i Herrans lag vandra.
2 Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
Salige äro de som hans vittnesbörd hålla; de som af allo hjerta söka honom.
3 Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
Ty de som på hans vägom vandra, de göra intet ondt.
4 Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
Du hafver budit, att hålla dina befallningar fliteliga.
5 O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
O! att mitt lif hölle dina rätter med fullt allvar.
6 Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
När jag skådar uppå all din bud, så kommer jag icke på skam.
7 Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
Jag tackar dig af rätt hjerta, att du lärer mig dina rättfärdighets rätter.
8 Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
Dina rätter vill jag hålla; öfvergif mig dock aldrig.
9 Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
Huru skall en yngling sin väg ostraffeliga gå? När han håller sig efter din ord.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
Jag söker dig af allo hjerta; Låt mig icke fela om din bud.
11 Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
Jag behåller din ord i mitt hjerta, på det jag icke skall synda emot dig.
12 Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
Lofvad vare du, Herre; lär mig dina rätter.
13 Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
Jag vill med mina läppar förtälja alla dins muns rätter.
14 Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
Jag fröjdar mig af dins vittnesbörds väg, såsom af allahanda rikedomar.
15 Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
Jag talar det du befallt hafver, och ser på dina vägar.
16 Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
Jag hafver lust till dina rätter, och förgäter icke din ord.
17 Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
Gör väl med din tjenare, att jag må lefva och hålla din ord.
18 Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
Öppna mig ögonen, att jag må se under i din lag.
19 Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
Jag är en gäst på jordene; fördölj icke din bud för mig.
20 Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
Min själ är all sönderkrossad för trängtans skull, efter dina rätter alltid.
21 Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
Du näpser de stolta; förbannade äro de som vika ifrå din bud.
22 Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
Vänd ifrå mig försmädelse och föraktelse; ty jag håller din vittnesbörd.
23 Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
Sitta ock Förstarna och tala emot mig; men din tjenare talar om dina rätter.
24 Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Jag hafver lust till din vittnesbörd; de äro mine rådgifvare.
25 Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
Min själ ligger i stoft; vederqvick mig efter ditt ord.
26 Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
Jag förtäljer mina vägar, och du bönhörer mig; lär mig dina rätter.
27 Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
Undervisa mig dina befallningars väg, så vill jag tala om din under.
28 Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
Jag grämer mig så att hjertat mig försmäktas; styrk mig efter ditt ord.
29 Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
Vänd ifrå mig den falska vägen, och unna mig din lag.
30 Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
Jag hafver utvalt sanningenes väg; dina rätter hafver jag mig föresatt.
31 Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
Jag håller mig intill din vittnesbörd; Herre, låt mig icke på skam komma.
32 Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
När du mitt hjerta tröstar, så löper jag dins buds väg.
33 Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
Lär mig, Herre, dina rätters väg, att jag må bevara dem intill ändan.
34 Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
Undervisa mig, att jag må bevara din lag, och hålla dem af allo hjerta.
35 Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
För mig in på din buds stig, ty jag hafver der lust till.
36 Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
Böj mitt hjerta till din vittnesbörd, och icke till girighet.
37 Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
Vänd bort min ögon, att de icke se efter onyttig läro; utan vederqvick mig på dinom väg.
38 Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
Låt din tjenare hålla din bud stadeliga för din ord, att jag må frukta dig.
39 Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
Vänd ifrå mig den försmädelse, som jag fruktar; ty dine rätter äro lustige.
40 Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
Si, jag begärar dina befallningar; vederqvick mig med dine rättfärdighet.
41 Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
Herre, låt mig vederfaras dina nåd; dina hjelp efter ditt ord;
42 Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
Att jag mina lastare svara må; ty jag förlåter mig uppå ditt ord.
43 Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
Och tag ju icke ifrå minom mun sanningenes ord; ty jag hoppas uppå dina rätter.
44 Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
Jag vill hålla din lag allstädes, alltid och evinnerliga.
45 Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
Och jag vandrar i glädje; ty jag söker dina befallningar.
46 Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
Jag talar om din vittnesbörd inför Konungar, och blyges intet;
47 Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
Och hafver lust till din bud, och de äro mig käre;
48 Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
Och lyfter mina händer upp till din bud, de mig kär äro; och talar om dina rätter.
49 Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
Tänk dinom tjenare uppå ditt ord, på hvilket du låter mig hoppas.
50 Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
Det är min tröst i mitt elände; ty ditt ord vederqvicker mig.
51 Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
De stolte hafva deras gabberi af mig; likväl viker jag icke ifrå din lag.
52 Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
Herre, när jag tänker, huru du af verldenes begynnelse dömt hafver, så varder jag tröstad.
53 Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
Jag brinner innan, för de ogudaktiges skull, som din lag öfvergifva.
54 Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
Dine rätter äro min visa i mino huse.
55 Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
Herre, jag tänker om nattena på ditt Namn, och håller din lag.
56 Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
Det är min skatt, att jag dina befallningar håller.
57 Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
Jag hafver sagt, Herre: Det skall mitt arf vara, att jag dina vägar håller.
58 Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
Jag beder inför ditt ansigte af allo hjerta; var mig nådelig efter ditt ord.
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
Jag betraktar mina vägar, och vänder mina fötter till din vittnesbörd.
60 Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
Jag skyndar mig, och dröjer intet, till att hålla din bud.
61 Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
De ogudaktigas rote beröfvar mig; men jag förgäter intet din lag.
62 Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Om midnatt står jag upp, till att tacka dig för dina rättfärdighets rätter.
63 Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
Jag håller mig till alla dem som frukta dig, och dina befallningar hålla.
64 Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
Herre, jorden är full af dine godhet; lär mig dina rätter.
65 Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
Du gör dinom tjenare godt, Herre, efter ditt ord.
66 Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
Lär mig goda seder och förståndighet; ty jag tror dinom budom.
67 Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
Förr än jag späkt vardt, for jag vill; men nu håller jag ditt ord.
68 Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
Du äst mild och god; lär mig dina rätter.
69 Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
De stolte dikta lögn öfver mig; men jag håller dina befallningar af allt hjerta.
70 Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
Deras hjerta är fett vordet, såsom flott; men jag hafver lust till din lag.
71 Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
Det är mig ljuft att du hafver späkt mig, att jag må lära dina rätter.
72 Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
Dins muns lag är mig täckare, än mång tusend stycke guld och silfver.
73 Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
Din hand hafver gjort och beredt mig; undervisa mig, att jag må lära din bud.
74 Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
De som dig frukta, de se mig, och glädja sig; ty jag hoppas uppå din ord.
75 Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
Herre, jag vet att dina domar äro rätte, och du hafver troliga späkt mig.
76 Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
Din nåd vare min tröst, såsom du dinom tjenare lofvat hafver.
77 Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
Låt mig vederfaras dina barmhertighet, att jag må lefva; ty jag hafver lust till din lag.
78 Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
Ack! att de stolte måtte komma på skam, som mig med lögn nedertrycka; men jag talar om dina befallningar.
79 Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
Ack! att de måtte hålla sig till mig, som dig frukta, och känna din vittnesbörd.
80 Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
Mitt hjerta blifve rättsinnigt i dinom rättom, att jag icke på skam kommer.
81 Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
Min själ trängtar efter dina salighet; jag hoppas uppå ditt ord.
82 Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
Min ögon trängta efter ditt ord, och säga: När vill du trösta mig?
83 Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
Ty jag är såsom en lägel i rök; dina rätter förgäter jag icke.
84 Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
Huru länge skall din tjenare bida? När vill du dom hålla öfver mina förföljare?
85 Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
De stolte grafva mig gropar, hvilka intet äro efter din lag.
86 Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
Dine bud äro alltsamman sanning; de förfölja mig med lögn, hjelp mig.
87 He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
De hade fulltnär förgjort mig på jordene; men jag öfvergifver icke dina befallningar.
88 Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
Vederqvick mig genom dina nåd, att jag må hålla dins muns vittnesbörd.
89 Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
Herre, ditt ord blifver evinnerliga, så vidt som himmelen är.
90 Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
Din sanning varar i evighet; du hafver tillredt jordena, och hon blifver ståndandes.
91 Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
Det blifver dagliga efter ditt ord; ty all ting måste tjena dig.
92 Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
Om din lag icke hade min tröst varit, så vore jag förgången i mitt elände.
93 En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
Jag vill aldrig förgäta dina befallningar; ty du vederqvicker mig med dem.
94 Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
Jag är din, hjelp mig; ty jag söker dina befallningar.
95 Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
De ogudaktige vakta uppå mig, att de måga förgöra mig; men jag aktar uppå din vittnesbörd,
96 Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
Jag hafver på all ting en ända sett; men ditt bud är varaktigt.
97 Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
Huru hafver jag din lag så kär; dageliga talar jag derom.
98 Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
Du gör mig med ditt bud visare, än mina fiender äro; ty det är evinnerliga min skatt.
99 Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
Jag är lärdare, än alle mine lärare; ty din vittnesbörd äro mitt tal.
100 Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
Jag är förståndigare, än de gamle; ty jag håller dina befallningar.
101 Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
Jag förtager minom fotom alla onda vägar, att jag må hålla din ord.
102 En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
Jag viker icke ifrå dina rätter; ty du lärer mig.
103 Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
Din ord äro minom mun sötare än hannog.
104 Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Ditt ord gör mig förståndigan; derföre hatar jag alla falska vägar.
105 Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
Ditt ord är mina fötters lykta, och ett ljus på minom vägom.
106 Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
Jag svär, och vill hållat, att jag dina rättfärdighets rätter hålla vill.
107 Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
Jag är svårliga plågad; Herre, vederqvick mig efter ditt ord.
108 Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
Låt dig behaga, Herre, mins muns välviljoga offer, och lär mig dina rätter.
109 Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
Jag bär mina själ i mina händer alltid, och jag förgäter icke din lag.
110 Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
De ogudaktige sätta mig snaror; men jag far icke vill ifrå dina befallningar.
111 Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Din vittnesbörd äro mitt eviga arf; ty de äro mins hjertas fröjd.
112 Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
Jag böjer mitt hjerta till att göra efter dina rätter alltid och evinnerliga.
113 Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
Jag hatar de ostadiga andar, och älskar din lag.
114 Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
Du äst mitt beskärm och sköld; jag hoppas uppå ditt ord.
115 Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
Viker ifrå mig, I onde; jag vill hålla min Guds bud.
116 Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
Uppehåll mig igenom ditt ord, att jag må lefva; och låt mig icke på skam komma med mitt hopp.
117 Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
Stärk mig, att jag må blifva salig; så vill jag alltid lust hafva till dina rätter.
118 Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
Du förtrampar alla dem som villa gå om dina rätter; ty deras bedrägeri är alltsammans lögn.
119 Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
Du bortkastar alla ogudaktiga på jordene som slagg; derföre älskar jag din vittnesbörd.
120 Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
Jag fruktar mig för dig, så att mitt kött skälfver; och förskräcker mig for dina rätter.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
Jag aktar uppå rätt och rättfärdighet; öfvergif mig icke dem som mig öfvervåld göra vilja.
122 Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
Beskärma du din tjenare, och tröst honom, att de stolte icke göra mig öfvervåld.
123 Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
Mina ögon trängta efter dina salighet, och efter dine rättfärdighets ord.
124 Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
Handla med dinom tjenare efter dina nåd; och lär mig dina rätter.
125 Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
Jag är din tjenare; undervisa mig, att jag må känna din vittnesbörd.
126 Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
Det är tid, att Herren gör der något till; de hafva omintetgjort din lag.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
Derföre älskar jag din bud, öfver guld och öfver fint guld.
128 Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Derföre håller jag rätt fram i alla dina befallningar; jag hatar allan falskan väg.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
Underliga äro din vittnesbörd, derföre håller dem min själ.
130 Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
När ditt ord uppenbaradt varder, så fröjdar det, och gör de enfaldiga visa.
131 Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
Jag öppnar min mun, och begärar din bud; ty mig längtar efter dem.
132 Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
Vänd dig till mig, och var mig nådelig, såsom du plägar göra dem som ditt Namn älska.
133 Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
Låt min gång viss vara i dino orde, och låt ingen orätt öfver mig råda.
134 Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
Förlös mig ifrå menniskors orätt; så vill jag hålla dina befallningar.
135 Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
Låt ditt ansigte lysa öfver din tjenare, och lär mig dina rätter.
136 Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
Mine ögon flyta med vatten, att man icke håller din lag.
137 Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
Herre, du äst rättfärdig, och rätt är ditt ord.
138 Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
Du hafver dina rättfärdighets vittnesbörd, och sanningena hårdeliga budit.
139 Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
Jag hafver när harmats till döds, att mine ovänner hafva din ord förgätit.
140 Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
Ditt ord är väl bepröfvadt, och din tjenare hafver det kärt.
141 Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
Jag är ringa och föraktad; men jag förgäter icke dina befallningar.
142 Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
Din rättfärdighet är en evig rättfärdighet, och din lag är sanning.
143 Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
Ångest och nöd hafva drabbat uppå mig; men jag hafver lust till din bud.
144 Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
Dins vittnesbörds rättfärdighet är evig; undervisa mig, så lefver jag.
145 Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
Jag ropar af allo hjerta, bönhör mig, Herre, att jag må hålla dina rätter.
146 Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
Jag ropar till dig, hjelp mig, att jag må hålla din vittnesbörd.
147 Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
Jag kommer bittida, och ropar; uppå ditt ord hoppas jag.
148 Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
Jag vakar bittida upp, att jag må handla om din ord.
149 Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Hör mina röst efter dina nåde: Herre, vederqvick mig efter dina rätter.
150 Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
Mine arge förföljare vilja till mig, och äro långt ifrå din lag.
151 Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
Herre, du äst hardt när, och din bud äro alltsamman sanning.
152 Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
Men jag vet det långt tillförene, att du din vittnesbörd evinnerliga grundat hafver.
153 Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
Se uppå mitt elände, och fräls mig; hjelp mig ut; förty jag förgäter icke din lag.
154 Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
Uträtta min sak, och förlossa mig; vederqvick mig igenom ditt ord.
155 Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
Saligheten är långt ifrå de ogudaktiga; ty de akta intet dina rätter.
156 Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Herre, din barmhertighet är stor; vederqvick mig efter dina rätter.
157 Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
Mine förföljare och ovänner äro månge; men jag viker icke ifrå din vittnesbörd.
158 Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
Jag ser de föraktare, och det gör mig ondt, att de icke hålla din ord.
159 Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
Si, jag älskar dina befallningar; Herre, vederqvick mig efter din nåd.
160 Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
Ditt ord hafver af begynnelsen varit sanning; alle dine rättfärdighets rätter vara evinnerliga.
161 Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
Förstarna förfölja mig utan sak, och mitt hjerta fruktar sig för din ord.
162 Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
Jag gläder mig öfver din ord, såsom en den stort byte får.
163 Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
Lögnene är jag hätsk, och stygges dervid, men din lag hafver jag kär.
164 Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Jag lofvar dig sju resor om dagen, för dine rättfärdighets rätters skull.
165 Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
Stor frid hafva de som din lag älska, och de skola icke stappla.
166 Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
Herre, jag väntar efter din salighet, och gör efter din bud.
167 Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
Min själ håller din vittnesbörd, och hafver dem mycket kär.
168 Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
Jag håller dina befallningar, och dina vittnesbörder; ty alle mine vägar äro för dig.
169 Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
Herre, låt min klagan för dig komma; undervisa mig efter ditt ord.
170 Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
Låt mina bön komma för dig; fräls mig efter ditt ord.
171 Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
Mine läppar skola lofva, när du lärer mig dina rätter.
172 Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
Min tunga skall tala om ditt ord; ty all din bud äro rätt.
173 Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
Låt dina hand vara mig biståndiga; ty jag hafver utkorat dina befallningar.
174 Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
Herre, jag längtar efter din salighet, och hafver lust till din lag.
175 Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
Låt mina själ lefva, att hon må lofva dig, och dine rätter hjelpa mig.
176 Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
Jag är såsom ett villfarande och borttappadt får; sök din tjenare, ty jag förgäter icke din bud.
