Psalmien 119
1 Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
Alef. Blagor poštenim na potu, kateri hodijo po postavi Gospodovi.
2 Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
Blagor njim, ki hranijo pričanja njegova, ki ga iščejo iz vsega srca.
3 Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
Kateri tudi ne delajo krivice, ampak hodijo po potih njegovih.
4 Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
Ti si zapovedal ukaze svoje, da naj se spolnjujejo pridno.
5 O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
O da bi bila pota moja obernena spolnjevat postave tvoje!
6 Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
Tedaj se ne osramotim, ko bodem gledal vse zapovedi tvoje.
7 Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
Slavil te bodem s pravim srcem; učil se sodbâ pravice tvoje.
8 Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
Postave tvoje bodem spolnjeval, ne zapusti me tako!
9 Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
Bet. Kako bode deček čistil stezo svojo? Držeč se je poleg besede tvoje.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
Iz vsega srca svojega te iščem, ne daj, da izgrešim zapovedi tvoje.
11 Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
V srci svojem hranim govor tvoj, da ne grešim zoper tebe.
12 Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
Ti blagoslavljeni Gospod, uči me postave svoje.
13 Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
Z ustnami svojimi preštevam vse pravice tvojih ust,
14 Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
Veselim se pota pričanj tvojih, kakor vseh zakladov.
15 Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
Zapovedi tvoje premišljujem in gledam steze tvoje.
16 Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
V postavah tvojih se razveseljujem, besede tvoje ne zabim.
17 Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
Gimel. Dobroto podéli hlapcu svojemu, dokler živim spolnjujem naj besedo tvojo.
18 Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
Odgrni oči moje, da gledam čuda po zakonu tvojem.
19 Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
Tujec sem na tej zemlji, ne skrivaj mi zapovedi svojih.
20 Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
Ginem od hrepenenja po pravicah tvojih vsak čas.
21 Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
Ti pogubljaš prevzetne, proklete, kateri izgrešajo zapovedi tvoje.
22 Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
Odvali od mene sramoto in zaničevanje, ker hranim pričanja tvoja.
23 Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
Tedaj prvaki sedé in govoré zoper mene, hlapec tvoj premišlja postave tvoje.
24 Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Tedaj so pričanja tvoja razveseljevanja moja, svetovalci moji.
25 Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
Dalet. V prahu tiči življenje moje, živega me ohrani po besedi svoji.
26 Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
Pota svoja sem prešteval, in ti si me uslišal; úči me postave svoje.
27 Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
Daj, da umem pot zapovedi tvojih, da premišljam čuda tvoja.
28 Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
Od otožnosti solzi duša moja, dvigni me po besedi svoji.
29 Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
Krivičnosti pot odvrni od mene, in zakon svoj mi podéli milostno.
30 Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
Resnice pot volim, sodbe tvoje imam pred očmi.
31 Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
Držim se pričanj tvojih, Gospod; ne daj, da se osramotim.
32 Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
Po potih zapovedi tvojih bodem tekal, ko bodeš razširil srce moje.
33 Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
He. Uči me, Gospod, postav tvojih pót, katero bodem hranil do konca.
34 Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
Daj, da umem, da hranim zakon tvoj, in da ga spolnjujem iz vsega srca.
35 Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
Daj, da hodim po zapovedi tvojih poti, ker tá me razveseljuje.
36 Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
Nagni srce moje k postavam svojim, in ne k dobičku.
37 Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
Odvrni oči moje, da ne gledajo ničemurnosti; po potih tvojih daj da živim.
38 Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
Stóri govor svoj hlapcu svojemu, kateri je vdan strahu pred teboj.
39 Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
Odvrni sramoto mojo, katere se bojim, ker dobre so pravice tvoje.
40 Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
Glej, ukazov tvojih želim, v pravici tvoji daj mi živeti.
41 Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
Vav. Ko mi bodejo prišle milosti tvoje, Gospod; blaginja tvoja po govoru tvojem,
42 Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
Odgovoril bodem njemu, ki me sramoti, kakor je; ker zaupanje imam v besedo tvojo.
43 Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
Ali od ust mojih ne odvzemi besede svoje resnične; ker pravic tvojih čakam.
44 Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
In spolnjeval bodem zakon tvoj vedno, vekomaj in vekomaj.
45 Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
In neprestano bodem hodil po sami širjavi, ker povelj tvojih iščem.
46 Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
In govoril bodem o pričanjih tvojih pred kralji, in ne bode me sram.
47 Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
In razveseljujoč se v zapovedih tvojih, katere ljubim,
48 Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
Dvignil bodem roke svoje do povelj tvojih, katera ljubim, in premišljeval postave tvoje.
49 Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
Zajin. Spomni se besede svoje s hlapcem svojim, o kateri si mi dal upanje.
50 Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
To je tolažilo moje v bridkosti moji; da me govor tvoj oživlja.
51 Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
Prevzetniki se mi posmehujejo silno, od postave tvoje ne zavijem.
52 Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
Spominjam so sodbà tvojih od vekomaj, Gospod, in samega sebe tolažim.
53 Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
Vihar me grabi od krivičnih, ki zapuščajo zakon tvoj.
54 Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
Prepevanju predmet so mi postave tvoje v kraji popotovanj mojih.
55 Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
Ponoči se spominjam imena tvojega, Gospod; in zakon tvoj spolnjujem.
56 Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
To je tolažba meni, da hranim zapovedi tvoje.
57 Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
Het. Delež moj si, Gospod, pravim, da spolnjujem besede tvoje.
58 Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
Obličje tvoje molim iz vsega srca svojega; milost mi izkaži po govoru svojem.
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
Pota svoja premišljam, da obračam noge svoje po pričanjih tvojih.
60 Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
Hitim in se ne mudim spolnjevat zapovedi tvoje.
61 Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
Krdela krivičnih me plenijo, a postave tvoje ne zabim.
62 Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
O polunoči vstajam slavit te, zavoljo zapovedi tvojih pravičnih.
63 Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
Tovariš sem vsem, kateri te česté in spolnjujejo povelja tvoja.
64 Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
Milosti tvoje, o Gospod, polna je zemlja; postave svoje me úči.
65 Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
Tet. Dobro si storil hlapcu svojemu, Gospod; po besedi svoji.
66 Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
Izvrstnost pameti in vednosti me úči; ker zapovedim tvojim verujem.
67 Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
Ko nisem še govoril, motil sem se; sedaj pa spolnjujem govor tvoj.
68 Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
Dober si in dobrotljiv, úči me postave svoje.
69 Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
Ko zvijačo napravljajo zoper mene prevzetniki, jaz iz vsega srca hranim povelja tvoja.
70 Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
Debelí se kakor z mastjo njih srce; jaz se zakona tvojega radujem.
71 Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
Na dobro mi je bila bridkost, da bi se učil postav tvojih.
72 Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
Boljši mi je zakon tvojih ust nego mnogo tisoč zlatnikov in srebernikov.
73 Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
Jod. Roke tvoje so me naredile in napravile me; storí me razumnega, da se učim povelj tvojih.
74 Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
Boječi se tebe naj me vidijo ter se veselé, ker imam v besedi tvoji nado svojo.
75 Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
Spoznavam, Gospod, da so pravične sodbe tvoje; in da si me v zvestobi ponižal.
76 Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
Pridi skoraj milost tvoja, da me tolaži, po govoru tvojem s tvojim hlapcem.
77 Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
Dojdejo naj mi usmiljenja tvoja, da živim; ker zakon je vse razveseljevanje moje.
78 Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
Osramoté se naj prevzetniki, ker mi hudo delajo po krivem, ko premišljujem povelja tvoja.
79 Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
Povrnejo se naj k meni boječi se tebe in poznajoči pričanja tvoja.
80 Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
Srce moje bode pošteno v postavah tvojih, da se ne osramotim.
81 Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
Kaf. Duša moja koperni po blaginji tvoji; v besedi tvoji imam nado.
82 Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
Oči moje koperné po govoru tvojem, ko govorim: Kedaj me bodeš potolažil?
83 Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
Dasì sem podoben mehu v dimu, postav tvojih nisem pozabil.
84 Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
Koliko bode dnî hlapca tvojega? Kedaj bodeš sodil nje, ki me preganjajo?
85 Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
Jame mi kopljejo prevzetniki, kateri se ne ravnajo po zakonu tvojem.
86 Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
Vsa povelja tvoja zgolj resnica; po krivem me preganjajo, pomagaj mi.
87 He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
Skoraj so me uničili vrženega na tla; jaz pa se nísem izneveril postavam tvojim.
88 Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
Po milosti svoji ohrani me živega, da spolnjujem pričanja tvojih ust.
89 Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
Lamed. Vekomaj, o Gospod, biva beseda tvoja v nebesih,
90 Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
Od roda do roda zvestoba tvoja; ko si ustanavljal zemljo, stala je ona.
91 Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
Po sodbah tvojih stoji vse še danes; ker vse ono služi tebi.
92 Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
Ako bi ne bil zakon tvoj vse razveseljevanje moje, zdavnaj že bi bil poginil v nadlogi svoji.
93 En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
Vekomaj ne pozabim povelj tvojih, ker z njimi hraniš me živega.
94 Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
Tvoj sem, hrani me, ker povelj tvojih iščem.
95 Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
Ko me čakajo krivični, da me pogubé, pregledujem pričanja tvoja.
96 Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
Sleherne popolnosti vidim da je konec; povelje tvoje pa je obširno silno.
97 Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
Mem. Kako ljubim zakon tvoj! ves dan je premišljevanje moje.
98 Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
Modrejšega od sovražnikov mojih me dela po poveljih tvojih; ker vekomaj mi je na strani.
99 Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
Razumnejši postajam od vseh učenikov svojih; ker pričanja tvoja so premišljevanje moje.
100 Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
Razumnejši sem od starcev, ker hranim povelja tvoja.
101 Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
Od vsake hudobne steze zadržujem noge svoje, da spolnjujem besedo tvojo.
102 En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
Od sodbâ tvojih se ne ganem, ker ti me učiš.
103 Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
Kako sladki so mojemu grlu govori tvoji! sladkejši od medú ustom mojim.
104 Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Po poveljih tvojih sem razumen, zatorej sovražim vsako stezo krivičnosti.
105 Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
Nun. Svetilo nogi moji je beseda tvoja, in poti moji luč.
106 Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
Prisegel sem, kar bodem držal, da bodem spolnjeval pravične sodbe tvoje.
107 Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
Ponižan sem silno, Gospod; živega me ohrani, po besedi svoji.
108 Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
Prostovoljne daritve ust mojih sprejemaj, prosim, Gospod; in pravice svoje me úči.
109 Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
Duša moja je vedno v roki moji; vendar ne zabim tvojega zakona.
110 Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
Mogočni krivičniki mi stavijo zanko, vendar od povelj tvojih ne zajdem.
111 Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Pričanja tvoja imam vekomaj, ker so veselje mojemu srcu.
112 Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
Srce svoje nagibljem, da spolnjuje postave tvoje, vekomaj, večno!
113 Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
Sameh. Misli druge sovražim, zakon pa tvoj ljubim.
114 Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
Zatišje si moje in ščit moj; v besedi tvoji imam nado.
115 Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
Umaknite se od mene, hudobni, da hranim ukaze svojega Boga.
116 Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
Podpiraj me po govoru svojem, da živim; in ne osramoti me v nadi moji.
117 Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
Podpiraj me, da bodem otét, in da gledam vedno na postave tvoje.
118 Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
Vse, kateri izgrešujejo postave tvoje, teptaš; ker krivična je njih zvijača.
119 Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
Kakor žlindro odpravljaš vse krivične sè zemlje; zatorej ljubim pričanja tvoja.
120 Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
Od strahú pred teboj trepeče meso moje; tako me je strah tvojih sodbâ.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
Hajin. Po sodbi delam in pravici; ne izročaj me njim, ki me stiskajo.
122 Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
Porok bodi hlapcu svojemu na dobro; da me ne zatirajo prevzetni.
123 Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
Oči moje koperné po blaginji tvoji, in po pravičnem govoru tvojem.
124 Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
Ravnaj po milosti svoji s hlapcem svojim; in postave svoje me úči.
125 Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
Hlapec sem tvoj, storí me razumnega, da spoznam pričanja tvoja.
126 Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
Čas je, da dela Gospod; v nič dévajo zakon tvoj.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
Zatorej bolj ljubim ukaze tvoje, ko zlato in sicer najčistejše.
128 Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Zato spoznavam vse ukaze za prave; vsako stezo krivičnosti sovražim.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
Pe. Čudovita so pričanja tvoja; zatorej jih hrani duša moja.
130 Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
Dohod besed tvojih razsvetljuje; z razumnostjo podučuje preproste.
131 Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
Usta svoja raztezam in sopiham; ker želján sem ukazov tvojih.
132 Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
Ozri se v mé in storí mi milost; kakor je prav proti njim, kateri ljubijo ime tvoje.
133 Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
Noge moje utrdi v govoru svojem, in ne daj da gospoduje kaka krivica z menoj.
134 Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
Otmi me zatiranja ljudî, da spolnjujem postave tvoje.
135 Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
Daj, da sveti tvoje obličje pred hlapcem tvojim; in úči me postave svoje.
136 Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
Potoki vodâ tekó iz mojih oči, zaradi njih, ki ne spolnjujejo tvojega zakona.
137 Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
Sade. Pravičen si, Gospod, in raven v sodbah svojih.
138 Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
Ukazal si pravična pričanja svoja, in silno zvesta.
139 Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
Od gorečnosti svoje ginem, ker besede tvoje zabijo sovražniki moji.
140 Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
Čist je govor tvoj močno; zatorej ga ljubi hlapec tvoj.
141 Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
Majhen sem jaz in zaničevan; povelj tvojih ne zabim,
142 Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
Pravice tvoje, vedne pravice, in postave tvoje resnične.
143 Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
Zatiranje in stiska me obhajati; ukazi tvoji so razveseljevanje moje.
144 Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
Pravica pričanj tvojih je vekomaj; razumnega me naredi, da živim.
145 Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
Kof. Ko te kličem iz vsega srca, usliši me, Gospod, da hranim postave tvoje.
146 Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
Ko te kličem, reši me, da spolnjujem pričanja tvoja.
147 Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
Préd te pridem v somraku, da vpijem; v besedo tvojo imam upanje.
148 Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
Oči moje prehitujejo straže, premišljat govor tvoj.
149 Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Glas moj poslušaj po milosti svoji, Gospod; po sodbah svojih ohrani me živega,
150 Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
Ko se bližajo pregrehe učenci, ki so daleč od zakona tvojega,
151 Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
Blizu si, Gospod; in vsi ukazi tvoji so resnica.
152 Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
Zdavnaj vem o pričanjih tvojih, da si jih ustanovil vekomaj.
153 Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
Reš. Ozri se v nadlogo mojo, in reši me; ker zakona tvojega ne zabim.
154 Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
Prevzemi pravdo mojo in reši me; po govoru svojem ohrani me živega.
155 Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
Daleč od krivičnih bodi blaginja, ker ne iščejo postav tvojih.
156 Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Usmiljenje tvoje je obilo, Gospod; po sodbah tvojih, ohrani me živega.
157 Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
Dasì je mnogo preganjalcev mojih in sovražnikov mojih, od pričanj tvojih ne krenem.
158 Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
Kakor hitro vidim izdajalce, mučim z gnjusom samega sebe, ker se ne držé govora tvojega.
159 Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
Glej, da ljubim povelja tvoja, Gospod; po milosti svoji ohrani me živega.
160 Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
Preblaga beseda tvoja je sama resnica; in vekomaj je vsaka pravična sodba tvoja.
161 Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
Šin. Ko me preganjajo po nedolžnem prvaki; boji se besede tvoje moje srce.
162 Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
Veselim se govora tvojega; kakor kdor je našel plen obilen.
163 Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
Krivičnost sovražim in studim, zakon tvoj ljubim.
164 Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Sedemkrat te hvalim na dán za pravične sodbe tvoje.
165 Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
Velik mir imajo, kateri ljubijo zakon tvoj, in ní jim izpotike.
166 Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
Blaginje tvoje čakam, Gospod; in ukaze tvoje spolnjujem.
167 Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
Duša moja spolnjuje pričanja tvoja, in ljubim jih močno.
168 Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
Povelja tvoja spolnjujem in pričanja tvoja, ker vsa pota moja so pred teboj.
169 Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
Tav. Vpitje moje se bližaj tvojemu obličju, Gospod; po besedi svoji naredi me umnega.
170 Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
Molitev moja pridi pred obličje tvoje; po govoru svojem otmi me.
171 Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
Hvala bodo vrela z ustnic mojih, ko me bodeš učil postave svoje.
172 Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
Jezik moj bode prepeval govor tvoj, da so prepravične vse zapovedi tvoje.
173 Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
V pomoč mi bodi na strani roka tvoja; ker volim povelja tvoja.
174 Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
Po blaginji tvoji hrepenim, Gospod; in zakon tvoj je vse razveseljevanje moje.
175 Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
Živi duša moja, da hvali tebe; in sodbe tvoje naj pomagajo meni.
176 Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
Potikam se kakor ovca izgubljena, išči svojega hlapca; ker povelj tvojih ne zabim.
