Psalmien 119
1 Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
Sæle er dei som gjeng ein ulastande veg, dei som ferdast i Herrens lov!
2 Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
Sæle er dei som tek vare på hans vitnemål, som søkjer honom av alt sitt hjarta,
3 Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
dei som ikkje gjer urett, men vandrar på hans vegar.
4 Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
Du hev gjeve dine fyresegner, at ein skal halda deim vel.
5 O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
Å, kunde vegarne mine verta faste, so eg heldt dine fyreskrifter!
6 Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
Då skal eg ikkje verta til skammar når eg gjev gaum etter alle dine bodord.
7 Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
Eg vil takka deg av eit ærlegt hjarta når eg lærer dine rettferdsdomar.
8 Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
Dine fyreskrifter vil eg halda, du må ikkje reint forlata meg.
9 Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
Korleis skal ein ungdom halda stigen sin rein? Når han held seg etter ditt ord.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
Av alt mitt hjarta hev eg søkt deg, lat meg ikkje villast burt frå dine bodord!
11 Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
I hjarta mitt hev eg gøymt ditt ord, so eg ikkje skal synda imot deg.
12 Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
Lova vere du, Herre! Lær meg dine fyreskrifter!
13 Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
Med lipporne mine hev eg forkynt alle rettar frå din munn.
14 Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
Eg er glad i vegen etter dine vitnemål som i all rikdom.
15 Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
På dine fyresegner vil eg grunda og skoda på dine stigar.
16 Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
I dine fyreskrifter vil eg hava hugnad, og ikkje vil eg gløyma ditt ord.
17 Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
Gjer vel imot din tenar, at eg må liva! so vil eg halda ditt ord.
18 Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
Lat upp augo mine, at eg kann skoda underlege ting i di lov!
19 Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
Ein gjest er eg på jordi, løyn ikkje dine bodord for meg!
20 Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
Mi sjæl er sunderknasa av lengting etter dine rettar all tid.
21 Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
Du hev truga dei stormodige, dei forbanna, som fer vilt frå dine bodord.
22 Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
Tak burt frå meg skam og vanvyrdnad! for dine vitnemål hev eg teke vare på.
23 Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
Jamvel hovdingar hev sete i samrøda mot meg; din tenar grundar på dine fyreskrifter.
24 Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Dine vitnemål er og min hugnad, dei er mine rådgjevarar.
25 Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
Mi sjæl ligg nedi dusti, haldt meg i live etter ditt ord!
26 Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
Eg fortalde um mine vegar, og du svara meg; lær meg dine fyreskrifter!
27 Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
Lat meg få skyna vegen etter dine fyresegner! So vil eg grunda på dine under.
28 Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
Mi sjæl græt av sorg; reis meg upp etter ditt ord!
29 Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
Snu lygnevegen burt frå meg, og unn meg di lov!
30 Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
Truskaps veg hev eg valt, dine rettar hev eg sett framfyre meg.
31 Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
Eg heng fast ved dine vitnemål, Herre, lat meg ikkje verta til skammar!
32 Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
Vegen etter dine bodord vil eg springa, for du trøystar mitt hjarta.
33 Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
Herre, vis meg vegen etter dine fyreskrifter! so vil eg fara honom alt til endes.
34 Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
Gjev meg skyn, so vil eg taka vare på di lov og halda henne av alt mitt hjarta.
35 Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
Leid meg på dine bodords stig, for han er til hugnad for meg.
36 Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
Bøyg mitt hjarta til dine vitnemål og ikkje til urett vinning!
37 Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
Vend augo mine burt, so dei ikkje ser etter fåfengd, haldt meg i live på din veg!
38 Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
Uppfyll for din tenar ordet ditt, som gjer at ein ottast deg!
39 Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
Tak burt ifrå meg mi skjemsla som eg er rædd, for dine rettar er gode.
40 Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
Sjå, eg lengtar etter dine fyresegner, haldt meg i live ved di rettferd.
41 Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
Lat di miskunn, Herre, koma yver meg, di frelsa etter ditt ord!
42 Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
Eg vil gjeva svar til honom som spottar meg; for eg lit på ditt ord.
43 Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
Riv ikkje sannings ord so reint or munnen min, for på dine domar ventar eg.
44 Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
Stødt vil eg halda di lov, æveleg og alltid.
45 Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
Lat meg ferdast i det frie, for eg spør etter dine fyresegner!
46 Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
Eg vil tala um dine vitnemål for kongar, og eg skal ikkje verta til skammar.
47 Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
Eg vil frygda meg ved dine bodord, som eg elskar.
48 Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
Eg vil lyfta mine hender til dine bodord som eg elskar, og eg vil grunda på dine fyreskrifter.
49 Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
Kom i hug ditt ord til din tenar, med di du hev gjeve meg von!
50 Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
Det er mi trøyst i min vesaldom, at ditt ord hev halde meg i live.
51 Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
Ovmodige hev spotta meg mykje, frå di lov hev eg ikkje vike.
52 Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
Eg kom i hug, Herre, dine domar frå gamle dagar, og eg vart trøysta.
53 Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
Brennande harm hev eg vorte på dei ugudlege som forlet di lov.
54 Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
Dine fyreskrifter hev vorte mine lovsongar i det hus der eg bur som framand.
55 Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
Um natti kom eg ditt namn i hug, Herre, og eg heldt di lov.
56 Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
Dette timdest meg, at eg fekk taka vare på dine fyreskrifter.
57 Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
Herren er min lut, sagde eg, med di eg heldt dine ord.
58 Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
Eg naudbad deg av alt mitt hjarta: «Ver miskunnsam imot meg etter ditt ord!»
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
Eg tenkte på mine vegar og vende mine føter til dine vitnemål.
60 Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
Eg skunda meg og tøvra ikkje med å halda dine bodord.
61 Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
Bandi til dei ugudlege hev snørt meg inn, di lov hev eg ikkje gløymt.
62 Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Midt på natti stend eg upp og vil takka deg for dine rettferdslover.
63 Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
Eg held meg til alle deim som ottast deg, og som held dine fyresegner.
64 Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
Av di miskunn, Herre, er jordi full; lær meg dine fyreskrifter!
65 Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
Tenaren din hev du gjort vel imot, Herre, etter ditt ord.
66 Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
Lær meg god skynsemd og kunnskap! for eg trur på dine bodord.
67 Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
Fyrr eg vart nedbøygd, for eg vilt, men no held eg ditt ord.
68 Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
Du er god og gjer godt, lær meg dine fyreskrifter!
69 Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
Dei ovmodige hev spunne i hop lygn imot meg, av alt mitt hjarta held eg dine fyresegner.
70 Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
Deira hjarta er feitt som talg; eg fegnast ved di lov.
71 Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
Det var godt for meg at eg vart nedbøygd, so eg kunde læra dine fyreskrifter.
72 Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
Lovi frå din munn er betre for meg enn tusund stykke gull og sylv.
73 Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
Dine hender hev gjort meg og laga meg til, gjev meg skyn, so eg kann læra dine bodord!
74 Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
Dei som ottast deg, skal sjå meg og gleda seg, for på ditt ord ventar eg.
75 Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
Eg veit, Herre, at dine domar er rettferd, og at du i truskap hev bøygt meg ned.
76 Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
Lat di miskunn vera til trøyst for meg, etter det du hev sagt til din tenar!
77 Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
Lat di miskunn koma yver meg so eg kann liva! for di lov er mi lyst.
78 Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
Lat dei ovmodige verta skjemde! for dei hev trykt meg utan årsak. Eg grundar på dine fyresegner.
79 Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
Lat deim snu seg til meg, dei som ottast deg, og kjenner dine vitnemål!
80 Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
Lat mitt hjarta vera fullkome i dine fyreskrifter, so eg ikkje skal verta til skammar!
81 Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
Mi sjæl naudstundar etter di frelsa, eg ventar på ditt ord.
82 Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
Mine augo naudstundar etter ditt ord, og eg segjer: «Når vil du trøysta meg?»
83 Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
For eg er som ei lerflaska i røyk; dine fyreskrifter gløymer eg ikkje.
84 Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
Kor mange er vel dagarne for din tenar? Når vil du halda dom yver deim som forfylgjer meg?
85 Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
Dei ovmodige hev grave graver for meg, dei som ikkje liver etter di lov.
86 Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
Alle dine bodord er trufaste; med lygn forfylgjer dei meg; hjelp meg!
87 He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
Dei hadde so nær tynt meg i landet, men eg hev ikkje forlate dine fyresegner.
88 Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
Haldt meg i live etter di miskunn! So vil eg taka vare på vitnemålet frå din munn.
89 Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
Til æveleg tid, Herre, stend ditt ord fast i himmelen.
90 Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
Frå ætt til ætt varer din truskap, du hev grunnfest jordi, og ho stend.
91 Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
Til å setja dine domar i verk stend dei der i dag; for alle ting er dine tenarar.
92 Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
Dersom ikkje di lov hadde vore mi lyst, so hadde eg forgjengest i mi djupe naud.
93 En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
I all æva skal eg ikkje gløyma dine fyresegner, for ved deim hev du halde meg i live.
94 Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
Din er eg, frels meg! for dine fyresegner hev eg spurt etter.
95 Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
På meg hev dei ugudlege venta og vil tyna meg; på dine vitnemål agtar eg.
96 Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
På alt det fullkomne hev eg set ein ende; men dine bodord rekk ovleg vidt.
97 Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
Kor eg hev lovi di kjær! Heile dagen er ho i min tanke.
98 Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
Dine bodord gjer meg visare enn mine fiendar, for æveleg eig eg deim.
99 Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
Eg hev vorte klokare enn alle mine lærarar, for eg grundar på dine vitnemål.
100 Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
Eg er vitugare enn dei gamle, for dine fyresegner hev eg teke vare på.
101 Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
Frå kvar vond stig hev eg halde mine føter burte, so eg kunde halda ditt ord.
102 En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
Frå dine lover hev eg ikkje vike, for du hev lært meg upp.
103 Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
Kor søt din tale er for gomen min, betre enn honning for munnen min.
104 Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Av dine fyresegner fær eg vit, difor hatar eg kvar lygnestig.
105 Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
Ditt ord er ei lykt for min fot og eit ljos for min stig.
106 Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
Eg hev svore og hev halde det, å taka vare på dine rettferdslover.
107 Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
Eg er ovleg nedbøygd; Herre, haldt meg i live etter ditt ord!
108 Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
Lat min munns offer tekkjast deg, Herre, og lær meg dine rettar!
109 Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
Eg gjeng alltid med livet i neven, men di lov hev eg ikkje gløymt.
110 Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
Dei ugudlege hev lagt snara for meg; men frå dine fyresegner hev eg ikkje villa meg burt.
111 Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Til æveleg eiga hev eg fenge dine vitnemål, for dei er mi hjartans gleda.
112 Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
Eg hev bøygt mitt hjarta til å gjera etter dine fyreskrifter, æveleg og til endes.
113 Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
Dei tvihuga hatar eg, men di lov elskar eg.
114 Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
Du er mi livd og min skjold, og på ditt ord ventar eg.
115 Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
Vik frå meg, de som gjer vondt, at eg kann halda min Guds bodord!
116 Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
Haldt meg uppe etter ditt ord, so eg kann liva, og lat meg ikkje verta til skammar med mi von!
117 Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
Haldt meg uppe, so eg kann verta frelst! So vil eg alltid sjå med lyst på dine fyreskrifter.
118 Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
Du agtar for inkje alle deim som fer vilt frå dine fyreskrifter; for deira svik er fåfengd.
119 Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
Som slagg kastar du burt alle ugudlege på jordi; difor elskar eg dine vitnemål.
120 Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
Eg rys i holdet av rædsla for deg, og for dine domar ottast eg.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
Eg hev gjort rett og rettferd, du vil ikkje gjeva meg yver til deim som trykkjer meg.
122 Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
Gakk i borg for tenaren din, so det må ganga honom vel! lat ikkje dei ovmodige trykkja meg!
123 Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
Augo mine naudstundar etter di frelsa og etter ditt rettferdsord.
124 Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
Gjer med din tenar etter di miskunn og lær meg dine fyreskrifter!
125 Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
Eg er din tenar; gjev meg vit, so eg kann kjenna dine vitnemål!
126 Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
Det er tid for Herren til å gripa inn, dei hev brote di lov.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
Difor elskar eg dine bodord meir enn gull, ja, meir enn fint gull.
128 Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Difor held eg alle fyresegner um alle ting for rette; eg hatar kvar lygnestig.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
Underfulle er dine vitnemål, difor tek mi sjæl vare på deim.
130 Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
Når ordi dine opnar seg, gjev dei ljos, og dei gjer dei einfalde kloke.
131 Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
Eg let munnen upp og sukka av lengting; for etter dine bodord stunda eg.
132 Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
Vend deg til meg og ver meg nådig, som rett er mot deim som elskar ditt namn!
133 Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
Gjer mine stig faste ved ditt ord, og lat ingen urett råda yver meg!
134 Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
Løys du meg ut or menneskjevald! So vil eg halda dine fyresegner.
135 Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
Lat di åsyn lysa på din tenar, og lær meg dine fyreskrifter!
136 Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
Vatsbekkjer renn or augo mine, av di folk ikkje held di lov.
137 Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
Rettferdig er du, Herre, og rette er dine domar.
138 Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
Du hev fyreskrive dine vitnemål i rettferd og i stor truskap.
139 Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
Min brennhug hev tært meg upp, av di mine motstandarar hev gløymt dine ord.
140 Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
Ditt ord er vel reinsa, og din tenar elskar det.
141 Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
Liten er eg og vanvyrd; dine fyresegner hev eg ikkje gløymt.
142 Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
Di rettferd er ei æveleg rettferd, og di lov er sanning.
143 Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
Naud og trengsla fann meg; dine bodord er mi lyst.
144 Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
Rettferdige er dine vitnemål til æveleg tid; gjev meg skyn, so eg kann liva!
145 Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
Eg ropar av alt mitt hjarta, svara meg, Herre! Dine fyreskrifter vil eg taka vare på.
146 Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
Eg ropar til deg, frels meg! so vil eg halda dine vitnemål.
147 Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
Tidleg i dagningi var eg uppe og ropa um hjelp; eg venta på ditt ord.
148 Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
Mine augo var uppe fyre nattevakterne, so eg kunde grunda på ditt ord.
149 Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Høyr mi røyst etter di miskunn, Herre, haldt meg i live etter dine domar!
150 Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
Dei er nær som renner etter ugjerning; frå di lov er dei langt burte.
151 Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
Du er nær, Herre, og alle dine bodord er sanning.
152 Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
Longe sidan veit eg av dine vitnemål, at du hev grunnfest deim i all æva.
153 Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
Sjå til mi djupe naud og fria meg ut! For di lov hev eg ikkje gløymt.
154 Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
Før mi sak, og løys meg ut, haldt meg i live etter ditt ord!
155 Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
Frelsa er langt frå dei ugudlege, for dine fyreskrifter spør dei ikkje etter.
156 Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Di miskunn er stor, Herre; haldt meg i live etter dine domar!
157 Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
Mange er dei som forfylgjer meg og stend meg imot; frå dine vitnemål hev eg ikkje vike.
158 Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
Eg såg dei utrue og fekk uhug, av di dei ikkje heldt ditt ord.
159 Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
Sjå at eg hev elska dine fyresegner! Herre, haldt meg i live etter di miskunn!
160 Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
Summen av ditt ord er sanning, og æveleg stend all di rettferds lov.
161 Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
Hovdingar forfylgde meg utan orsak, men mitt hjarta ottast dine ord.
162 Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
Eg gled meg yver ditt ord, som når ein finn mykje herfang.
163 Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
Lygn hev eg hata og havt stygg til; di lov hev eg elska.
164 Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Sju gonger um dagen hev eg lova deg for dine rettferdige domar.
165 Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
Mykje fred hev dei som elskar di lov, og ingen støyt fær deim til fall.
166 Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
Eg hev venta på di frelsa, Herre, og dine bodord hev eg halde.
167 Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
Mi sjæl hev halde dine vitnemål, og eg elska deim mykje.
168 Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
Eg hev halde dine fyresegner og dine vitnemål, for alle mine vegar er for di åsyn.
169 Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
Lat mitt klagerop koma fram for di åsyn, Herre! Gjev meg skyn etter ditt ord.
170 Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
Lat mi bøn koma for di åsyn! Frels meg etter ditt ord!
171 Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
Mine lippor skal fløda yver av lovsong, for du lærer meg dine fyreskrifter;
172 Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
Mi tunga skal syngja um ditt ord; for alle dine bodord er rettferd.
173 Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
Lat di hand vera meg til hjelp! for dine fyresegner hev eg valt ut.
174 Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
Eg lengtar etter di frelsa, Herre, og di lov er mi lyst.
175 Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
Lat mi sjæl leva og lova deg, og lat dine domar hjelpa meg!
176 Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
Eg hev fare vilt; leita upp din tenar som ein burtkomen sau! for dine bodord hev eg ikkje gløymt.
