Psalmien 119
1 Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
Haha o vantañe amy lia’eio, o mañavelo amy Hà’Iehovàio.
2 Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
Haha o miambeñe o taro’eoo, ty mitsoek’ aze an-kaliforañ’ arofo;
3 Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
Tsy manao ty hatsivokarañe t’ie manonjohy o lala’eo.
4 Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
Fa najado’o o fepè’oo hañorihan-tika an-joton-troke.
5 O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
Hizoañe abey o liakoo, hañambenako o fañè’oo!
6 Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
Le tsy ho salaren-draho naho hotsohotsoeko iaby o fepè’oo,
7 Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
Handriañeko irehe an-kalio-troke, handrendreke o fizaka’o too.
8 Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
Hambenako o fañè’oo; ko farie’o zafe-anake.
9 Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
Akore ty hañaliova’ ty ajalahy i lia’ey? hambena’e amo tsara’oo.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
Nitsoeheko irehe an-kaàmpon-troke; vontitiro iraho tsy handifike o fepè’oo.
11 Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
Fa nahajako an-trok’ ao o saontsi’oo tsy handilatse ama’o.
12 Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
Andriañen-dRehe, ry Iehovà; anaro ahy o fañè’oo.
13 Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
Nitaroñe’ o soñikoo ze hene fizakam-palie’o.
14 Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
Firebehako ty lala’ o taro’oo hambañ’ amy ze atao vara iaby.
15 Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
Ho tsatsiheko o fepè’oo, vaho ho biribirieko o lala’oo.
16 Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
Hifaleako o fañè’oo, tsy handikofako o tsara’oo.
17 Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
Matariha amy mpitoro’oy, hahaveloñ’ ahy hañorike o tsara’oo.
18 Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
Sokafo o masokoo hahatrea raha fanjaka amy Tsara’oy.
19 Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
Mpitaveañe an-tane atoy iraho; ko aeta’o amako o fandilia’oo.
20 Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
Demoke ty fiaiko salalakeo lomoñandro o fizaka’oo.
21 Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
Trevohe’o o mpitrotroabokeo— o fokompàtse mandridrìke amo fetse’oo.
22 Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
Asitaho amako ty rabioñe naho ty teratera, fa ambenako o taro’oo.
23 Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
Ndra te mitoboke, mikabo-draha amako o roandriañeo, mininike o fañè’oo ty mpitoro’o.
24 Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Eka, mahaehak’ ahy o taro’oo; toe mpamere ahy.
25 Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
Mipitek’ an-debok’ ao ty fiaiko; ampisotrafo amo tsara’oo.
26 Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
Ie nataliliko o satakoo, le natoi’o, anaro ahy o fañè’oo.
27 Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
Ampaharendreho ahy ty lala’ o fepè’oo, hitsakoreako o fitoloña’o fanjàkao.
28 Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
Mitronake am’ anahelo ty fiaiko; ampahozaro amo tsara’oo.
29 Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
Ampisitaho amako ty lalan-dremborake; atorò ahy am-patarihañe o Tsara’oo.
30 Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
Fa jinoboko ty lalam-pigahiñañe, naho fa nalahako o fizakà’oo.
31 Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
Ie mipitek’ amo taro’oo; ry Iehovà, ko anga’o ho salareñe.
32 Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
Hilaisako ty lala’ o fandilia’oo, amy t’ie nanibake ty troko.
33 Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
Anaro ahy, ry Iehovà, ty lala’ o fañè’oo; le horiheko pak’ am-pigadoñako.
34 Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
Omeo hilala iraho, hañambenako o Tsara’oo, le horiheko an-kaliforan-troke.
35 Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
Ampandiao ahy ty oloñolo’ o fandilia’oo, amy t’ie mahafale ty troko.
36 Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
Ampitokilaño amo fañè’oo ty troko tsy hitomboa’e am-patitiañe.
37 Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
Avioño o masokoo tsy hañente ty tsy vente’e; ampahimbaño amo lala’oo.
38 Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
Henefo amy mpitoro’oy o saontsi’oo, ty amy fañeveñako ama’o.
39 Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
Ahankaño añe ty ìnje’ o mampangebahebak’ ahikoo, amy te soa o fizakà’oo.
40 Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
Hete! salalaeko o fepè’oo! ihetsefo amo fahiti’oo.
41 Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
Ampombao amako ty fiferenaiña’o ry Iehovà, ty fandrombaha’o ty amo saontsi’oo;
42 Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
hahafitoiñako ty mañorohoro ahiko, fa iatoako o tsara’oo.
43 Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
Ko sintone’o am-bavako ty tsara-to, fa salalaeko o nafè’oo,
44 Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
Le hambenako lomoñandro o Tsara’oo, eka, nainai’e donia;
45 Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
Hijelanjelañe am-pidadàñe iraho, amy te hotsohotsoeko o fepè’oo.
46 Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
Ho talilieko añatrefam-panjaka o taro’oo le tsy ho salatse,
47 Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
Hifaleako o fandilia’oo toe kokoako.
48 Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
Zonjoñeko amo fandilia’oo o tañakoo, fa kokoako, vaho haereñereko o fañè’o.
49 Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
Tiahio i nitsaraeñe amy mpitoro’oiy, amy t’ie nampitamae’o.
50 Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
Zao ty mampanintsiñe ahy amo faloviloviakoo, te nahajangañe ahy o saontsi’oo.
51 Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
Mitolom-piteratera ahy o mpirengevokeo, fe tsy mivik’ amo Tsara’oo iraho.
52 Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
Tiahiko o fizakà’o haehaeo, ry Iehovà, fa nahaeneñ’ ahy.
53 Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
Filoroloro-mena ty mamihiñe ahiko ty amo lo-tsereke mampipoke i Tsara’oio.
54 Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
O fañè’oo ro fisaboako an-kialo fitaveañako.
55 Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
Tiahiko ami’ty haleñe ty tahina’o ry Iehovà, vaho oriheko o Tsara’oo.
56 Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
Zao ty ahy te ambenako o fepè’oo.
57 Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
Iehovà ro anjarako; fa nifanta t’ie hañorike o tsara’oo.
58 Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
Fa nipaiako an-kaampon-troke ty fañisoha’o; tretrezo raho ty amo nampitama’oo.
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
Nitsakoreko o liakoo le nampitoliheko mb’amo taro’oo o tombokoo.
60 Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
Nalisa iraho tsy nihenekeneke hañambeñe o fandilia’oo.
61 Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
Mamejañe ahiko ty hafo’ o lo-tserekeo, fe tsy andikofako o Tsara’oo.
62 Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Mitroatse antetsalen-draho hañandriañe Azo ty amo fizakà’o vantañeo.
63 Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
Ràñeko o mañeveñe ama’o iabio, naho o mpañorike o fepè’oo.
64 Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
Lifotse ty fiferenaiña’o ty tane toy, ry Iehovà; anaro ahy o fañè’oo.
65 Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
Fa nisoae’o ty mpitoro’o, ry Iehovà, ty amo enta’oo.
66 Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
Anaro hilala naho hihitse, amy te atokisako o fandilia’oo.
67 Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
Nandifike hey iraho le nalovilovy, fe ifaharako o saontsi’oo henane zao.
68 Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
Soa irehe, mpanao ty soa; anaro ahy o fañé’oo.
69 Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
Mamoroñe vande amako o mpinefonefokeo, fe hene ahajako an-troke ao o fepè’oo.
70 Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
Vondrake hoe sabora ty tro’ iareo, fe mahanembanembañ’ ahiko o Tsara’oo.
71 Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
Nahasoa ahiko te nisilofeñe, hianarako o fañè’oo.
72 Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
Fanjaka amako ta ty volamena naho ty volafoty añ’arivo’e o Tsaram-palie’oo.
73 Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
Namboatse naho nitsene ahy o fità’oo; toloro hilala hianarako o fandilia’oo.
74 Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
Ho isa’ o mañeveñe ama’oo iraho le hifale, fa o tsara’oo ty fitamako.
75 Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
Apotako ry Iehovà, te vantañe o fizakà’oo, naho figahiñañe ty nanotria’o ahy.
76 Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
Ehe ohò ami’ty fikokoa’o migahiñe, ty amy nafè’o amy mpitoro’oy.
77 Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
Ampombao mb’amako ty fitretreza’o hahaveloñ’ahy, fa ifaleako o Tsara’oo.
78 Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
Salaro o mpiebotsebotseo, ie nañadroadro ahy tsy vente’e; fa ereñèreko o fepè’oo.
79 Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
Ampimpolio amako o mañeveñe ama’oo, naho o mahafohiñe o taro’oo.
80 Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
Hahity amo fañè’oo abey ty troko, tsy mone ho salareñe.
81 Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
Ho mokoreko fiaiñe o fandrombaha’oo, ty amy fisalalàko o enta’oo.
82 Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
Mampilesa o masokoo o saontsi’oo; anoako ty hoe: Ombia ty añohoa’o ahy?
83 Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
Ndra t’ie hoe gorogoron-divay an-katòeñe ao, tsy haliñoko o fañè’oo.
84 Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
Fire ty andro’ i mpitoro’oy? Ombia te ho zakae’o o mpanao samporerak’ ahikoo?
85 Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
Fa nihaly koboñe ho ahiko o mpitrotroabokeo, o tsy mañaoñe o Tsara’oo.
86 Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
Migahiñe iaby o fandilia’oo; ampisoañe’ iereo am-pamañahiañe, imbao iraho!
87 He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
Didý tsy nifaohe’iareo an-tane atoy, fe izaho, tsy apoko o fepè’oo.
88 Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
Hetsefo iraho ami’ty fiferenaiña’o, hañorihako o tarom-palie’oo.
89 Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
Nainai’e, ry Iehovà, ty fijadoña’ o tsara’oo an-dindìñe ao;
90 Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
Manitsike ze hene tariratse mifandimbe ty figahiña’o; kanao norize’o ty tane, mijadoñe izay.
91 Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
O fizakà’oo ty ijohaña’ iareo henaneo; kila mitoroñ’ azo.
92 Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
Naho tsy nahaehak’ahy o Tsara’oo le ho nihomak’ amy hasotriakoy.
93 En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
Tsy ho haliñoko ka o fepè’oo, fa iereo ro nanotrafa’o ahiko.
94 Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
Kanao azo iraho, rombaho; fa nitsikaraheko o fepè’oo.
95 Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
Fa hañè-doza amako o lo-tserekeo, fe ho tsakorèko o taro’oo.
96 Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
Nitreako te hene higadoñe ze atao safiry; fe toe milañelàñe o fandilia’oo.
97 Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
Hirý! ty fikokoako o Tsara’oo! Kinañeko lomoñadro.
98 Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
Mampahihitse ahy ambone’ o rafelahikoo o fandilia’oo, fa amako nainai’e.
99 Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
Andikoareko an-kilala ze hene mpañok’ ahy, amy te ereñereko o taro’oo.
100 Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
Milikoatse ty faharendreha’ o taoloo ty ahiko, amy te ambenako o fepè’oo.
101 Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
Ampiholiareko amy ze lalan-draty iaby o tombokoo; hañorihako o tsara’oo.
102 En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
Tsy nisitahako o fizakà’oo, amy te Ihe ty mañòk’ ahy.
103 Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
Akore ty hamami’ o saontsi’oo an-dañilañiko ao, lombolombo te ami’ty tantele am-bavako ao!
104 Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
O fepè’oo ro mampandrendrek’ahy, fonga hejeko ze lalam-bìlañe.
105 Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
Failo amo tombokoo o tsara’oo, naho hazavàñe añ’oloñoloko eo.
106 Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
Fa nifanta iraho vaho hajadoko te hambenako o fizakà’o vantañeo.
107 Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
Loho miatra-draha iraho; Ampisotraho amo tsara’oo iraho ry Iehovà.
108 Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
Iantofo ry Iehovà o banabanam-bavakoo, vaho anaro ahy o fizakà’oo.
109 Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
An-tañako ao nainai’e ty fiaiko, fe tsy ho likofeko o Tsara’oo.
110 Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
Nampidreña-pandrike ho ahy o lo-tserekeo, fe tsy nivihako o fepè’oo.
111 Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Linovako ho nainai’e o taro’oo, le irebeha’ ty troko.
112 Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
Fa natokilako ty troko hañoriha’e nainai’e o fañè’oo, pak’am-pigadoña’e añe.
113 Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
Hejeko ty milolohe roe, fe kokoako o Tsara’oo.
114 Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
Ihe ro fipalirako naho kalan-defoko; o tsara’oo ro fisalalàko.
115 Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
Misitaha amako ry lo-tserekeo! hiambenako o fandilian’ Añaharekoo!
116 Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
Tozaño amo saontsi’oo iraho, soa te ho veloñe; le ko ampisalareñe amy fitamàko.
117 Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
Tohaño le ho tra-drombake, hitoloñako amo fepè’oo nainai’e.
118 Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
Aforintseo ze mandifike amo fepè’oo, fa vande ty famañahia’ iareo.
119 Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
Ado’o hoe taim-pira ze fonga tsy vokatse an-tane atoy; izay ty ikokoako o taro’oo.
120 Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
Mititititik’ an-kahembañañe ama’o o nofokoo; fa mampañeveñe ahy o fizakà’oo.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
Fanoeko ty hatò naho ty havantañañe, ko anga’o amo mpañelok’ ahio.
122 Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
Tsoeho ho an-kasoa ty mpitoro’o, ko ado’o hanindria’ o mpirengevokeo
123 Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
Ilesà’ o masokoo ty fandrombaha’o naho o saontsi’o vañoñeo.
124 Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
Anò am-piferenaiña’o ty mpitoro’o, vaho aòho ahy o fañè’oo.
125 Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
Mpitoro’o iraho, toloro hilala handrendrehako o taro’oo.
126 Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
Tondroke ty hitoloña’ Iehovà; fa nivalik’ amo Tsara’oo iereo.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
Toe kokoako mandikoatse o volamenao o fandilia’oo, ambone’ ty volamena ki’e,
128 Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
vaho iantofako te vantañe te amy ze he’e o fepè’oo; fonga hejeko ze lalam-bàlañe.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
Fanjaka o taro’oo; le ifahara’ ty troko.
130 Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
Minday hazavàñe ty famentarañe o tsara’oo; mampandrèndreke ty bànoke.
131 Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
Nitañataña vava iraho, nisefosefo amy fisalalàko o fandilia’ooy.
132 Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
Mitoliha amako le tretrezo, ie anoe’o amo mikoko i tahina’oio.
133 Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
Alaharo amo fetse’oo ty liako; le ko apo’o ho fehen-kakeo inoñ’inon-draho.
134 Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
Jebaño ami’ty famorekekea’ ondatio, hañorihako o fepè’oo.
135 Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
Ampireandreaño amy mpitoro’oy ty lahara’o, vaho aòho ahy o fañè’oo.
136 Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
Mikararake rano hoe torahañe o masokoo, ami’ty tsy fañoriha’ iareo o Tsara’oo.
137 Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
Vantan-dRehe, ry Iehovà, naho vañoñe o fizakà’oo.
138 Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
Fa nafanto’o an-kahiti’e o taro’oo, naho am-pigahiñañe ra’elahy;
139 Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
Mametrak’ ahiko ty fahimbañako, ami’ty fandikofa’ o rafelahikoo o tsara’oo.
140 Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
Vata’e niventèñe o nafè’oo, vaho ikokoa’ ty mpitoro’o.
141 Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
Kede iraho naho mavoeñe, fe tsy haliñoko o fepè’oo.
142 Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
Toe marentane nainai’e tsy modo o havantaña’oo; vaho to o Tsara’oo.
143 Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
Tendrek’ ahiko ty hasotriañe naho ty haloviloviañe, fe mahafale ty troko o fandilia’oo.
144 Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
Vantañe nainai’e o taro’oo; toloro hilala hivelomako.
145 Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
Fa nitoreo an-kaampon-troke: toiño iraho ry Iehovà; hañorihako o fañè’oo.
146 Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
Mikanjy Azo, ehe rombaho, fa hambenako o taro’oo.
147 Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
Mañampitso t’ie mitroatse naho mikaike; misalala o tsara’oo.
148 Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
Mitamà o fijilovan-kaleñeo o masoko, mañereñere’ o nafè’oo.
149 Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Janjiño ty feoko amo fiferenaiña’oo; isotrafo, ry Iehovà, ty amo nafe’oo.
150 Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
Fa mitotoke o mpikitro-draha ratio, o mitotse amo Tsara’oo.
151 Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
Marine irehe ry Iehovà, naho hene to o fandilia’oo.
152 Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
Fa nirendreko haehae o taro’oo fa najado’o ho nainai’e.
153 Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
Vazohò ty fisotriako vaho imbao, fa tsy haliñoko o Tsara’oo.
154 Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
Alañalaño ty entako, vaho jebaño; sotrafo ty amo nafè’oo.
155 Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
Lavitse o lo-tserekeo ty fandrombahañe, fa tsy paia’ iereo o fañè’oo.
156 Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Ra’elahy o fiferenaiña’oo ry Iehovà; bodaño iraho ty amo taro’oo.
157 Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
Maro ty mampisoañe ahiko naho o malaiñ’ahio, f’ie tsy mivike amo taro’oo.
158 Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
Treako o mivalikeo, toe hejeko; amy te tsy ambena’ iareo o fetse’oo.
159 Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
Vetsevetseo ty fikokoako o fepè’oo; velomo iraho ry Iehovà, ty amo fiferenaiña’oo.
160 Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
Ty jabajaba amo Tsara’oo, le t’ie vañoñe, hene mijadoñe nainai’e o fizakà’o vantañeo.
161 Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
Mampisoañ’ahy tsy aman-tali’e o roandriañeo, fe mañeveñe amo tsara’oo ty troko.
162 Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
Firebehako o fetse’oo, manahake t’ie anjòam-bara bey.
163 Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
Hejeko naho mañalik’ahy o lañitseo, kokoako o Tsara’oo.
164 Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Mandrenge Azo im-pito ami’ty andro iraho ty amo fizakà’o mahitio.
165 Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
Fañanintsin-tsoa amo mikoko o Tsara’oo, tsy eo ty hahatsikapy iareo.
166 Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
Salalaeko i fandrombaha’oy, ry Iehovà, hene ambenako o fandilia’oo.
167 Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
Ambena’ ty fiaiko o taro’oo, le toe kokoako.
168 Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
Tanako o fepè’oo naho o taro’oo, aolo’o eo iaby o liakoo.
169 Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
Ehe te hiatreke azo o toreokoo, ry Iehovà; andrendreho te fahareko o tsara’oo.
170 Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
Hiheo añatrefa’o eo abey o halalikoo; avotsoro ty amo fetse’oo.
171 Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
Hampipoñake fandrengeañe o soñikoo, amy te anare’o ahy o fañè’oo.
172 Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
Hisaboe’ ty lelako o nafè’oo, amy te hene vantañe o fepè’oo.
173 Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
Ee te ho veka’e hañimba ahiko ty fità’o, fa jinoboko o lili’oo.
174 Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
Fisalalàko i fandrombaha’oy, ry Iehovà, mampinembanembañ’ahy o Tsara’oo.
175 Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
Sotrafo ty fiaiko handrenge azo, vaho ampañimbao ahy o fizakà’oo.
176 Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
Nivike hoe añondry motso iraho; tsoeho o mpitoro’oo, fa tsy likofeko o fepè’oo.
