Psalmien 119
1 Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
Svētīgi tie, kas nenoziedzīgi savos ceļos, kas staigā Tā Kunga bauslībā.
2 Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
Svētīgi tie, kas Viņa liecības tur, kas no visas sirds Viņu meklē,
3 Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
Netaisnību nedara, bet staigā pa Viņa ceļiem.
4 Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
Tu esi pavēlējis, Tavus baušļus cieti sargāt.
5 O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
Kaut mani ceļi uz to vien dzītos, Tavus likumus sargāt.
6 Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
Kad es raudzīšos uz visiem Taviem baušļiem, tad netapšu kaunā.
7 Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
Es Tev pateikšos ar skaidru sirdi, kad būšu mācījies Tavas taisnības tiesas.
8 Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
Es turēšu Tavus likumus; neatstāj mani pavisam.
9 Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
Kā jauneklis savu ceļu turēs šķīstu? Kad viņš turas pēc Taviem vārdiem.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
Es Tevi meklēju no visas sirds; neliec man nomaldīties no Taviem baušļiem.
11 Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
Es paturu Tavus vārdus savā sirdī, ka negrēkoju pret Tevi.
12 Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
Slavēts esi Tu, Kungs; māci man Tavus likumus.
13 Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
Ar savām lūpām es izteikšu visas Tavas mutes tiesas.
14 Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
Es priecājos par Tavas liecības ceļu kā vien par kādu mantu.
15 Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
Es pārdomāju Tavas pavēles un ņemu vērā Tavus ceļus.
16 Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
Es priecājos par Taviem likumiem; Tavu vārdu es neaizmirstu.
17 Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
Dari labu Savam kalpam, ka es dzīvoju un pasargu Tavu vārdu.
18 Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
Atdari manas acis, ka es uzlūkoju Tavas bauslības brīnumus.
19 Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
Es esmu svešinieks virs zemes; neapslēp priekš manis Tavus baušļus.
20 Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
Mana dvēsele ir satriekta caur ilgošanos pēc Tavām tiesām vienmēr.
21 Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
Tu rāji pārgalvjus, tos nolādētos, kas no Taviem baušļiem nomaldās.
22 Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
Novērs no manis kaunu un negodu, jo es turu Tavas liecības.
23 Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
Kaut arī lieli kungi sēž un runā pret mani, bet Tavs kalps apdomā Tavus likumus.
24 Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Tavas liecības ir mans prieks un padoms.
25 Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
Mana dvēsele līp pie pīšļiem; dari man dzīvu pēc Tava Vārda.
26 Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
Es izteicu savus ceļus, un Tu mani paklausi; māci man Tavus likumus.
27 Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
Liec man saprast Tavu likumu ceļus, ka es varu pārdomāt Tavus brīnumus.
28 Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
Mana dvēsele raud noskumusi; stiprini mani ar Tavu Vārdu.
29 Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
Novērs no manis viltības ceļu un dāvini man Tavu bauslību.
30 Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
Patiesības ceļu es esmu izredzējies, Tavas tiesas esmu licis savā priekšā.
31 Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
Es turos pie Tavām liecībām, ak Kungs, nepamet mani kaunā.
32 Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
Kad Tu manu sirdi atvieglini, tad es teku Tavas bauslības ceļu.
33 Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
Māci man, Kungs, Tavu likumu ceļus, ka es tos pasargu līdz galam.
34 Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
Dod man saprašanu, ka es Tavu bauslību sargu un to turu no visas sirds.
35 Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
Vadi mani uz Tavas bauslības ceļu, jo pie tā man ir labs prāts.
36 Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
Loki manu sirdi pie Tavām liecībām, un ne pie mantu kārības.
37 Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
Nogriez manas acis, ka tās neskatās uz nelietību, dari mani dzīvu uz Tava ceļa.
38 Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
Apstiprini Savam kalpam Tavu vārdu, tiem par labu, kas Tevi bīstas.
39 Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
Novērs manu kaunu, par ko es bīstos, jo Tavas tiesas ir labas.
40 Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
Redzi, es mīlu Tavas pavēles; dari mani dzīvu pēc Tavas taisnības.
41 Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
Kungs, lai man nāk Tava žēlastība, Tava pestīšana pēc Tava vārda,
42 Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
Ka varu atbildēt savam mēdītājam, jo es paļaujos uz Tavu vārdu.
43 Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
Un neatrauj pavisam no manas mutes patiesības vārdu, jo es ceru uz Tavām tiesām.
44 Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
Es turēšu Tavu bauslību vienmēr, mūžīgi mūžam.
45 Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
Un es staigāšu bez bēdām, jo es meklēju Tavas pavēles.
46 Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
Par Tavām liecībām es runāšu ķēniņu priekšā un nepalikšu kaunā.
47 Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
Es priecājos par Taviem baušļiem, ko es mīlēju.
48 Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
Un es paceļu savas rokas pie Taviem baušļiem, ko es mīlēju, un pārdomāju Tavus likumus.
49 Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
Piemini Savam kalpam to vārdu, uz ko Tu man lieci cerēt.
50 Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
Šī ir mana iepriecināšana manās bēdās, jo Tava apsolīšana mani dara dzīvu.
51 Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
Pārgalvji mani apsmej pārlieku, bet es neatkāpjos no Tavas bauslības.
52 Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
Kungs, kad es pieminu Tavas tiesas no senlaikiem, tad topu iepriecināts.
53 Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
Lielas dusmas mani pārņēmušas to bezdievīgo dēļ, kas Tavu bauslību atstāj.
54 Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
Tava bauslība ir mana dziesma manas svešniecības namā.
55 Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
Kungs, naktī es pieminu Tavu vārdu un turu Tavu bausli.
56 Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
Tā ir mana manta, ka es turu Tavas pavēles.
57 Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
Tu, Kungs, esi mana daļa; es esmu solījis, turēt Tavus Vārdus.
58 Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
Es Tevi pielūdzu no visas sirds; esi man žēlīgs pēc Tavas apsolīšanas.
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
Es apdomāju savus ceļus un griežu savas kājas pie Tavām liecībām.
60 Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
Es steidzos un nekavējos, Tavus baušļus turēt.
61 Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
Bezdievīgie man apmetuši valgus, taču es neaizmirstu Tavu bauslību.
62 Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Nakts vidū es ceļos, Tev pateikties par Tavas taisnības tiesām.
63 Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
Es piebiedrojos visiem, kas Tevi bīstas, un visiem, kas tur Tavas pavēles.
64 Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
Kungs, zeme ir pilna Tavas žēlastības; māci man Tavus likumus.
65 Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
Tu dari labu Savam kalpam, ak Kungs, pēc Sava vārda.
66 Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
Māci man labu saprašanu un atzīšanu, jo es ticu Taviem baušļiem.
67 Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
Pirms tapu pazemots, es alojos; bet nu es turu Tavu Vārdu.
68 Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
Tu esi labs un dari labu, māci man Tavus likumus.
69 Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
Pārgalvji izperē melus pret mani, bet es turu Tavas pavēles no visas sirds.
70 Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
Viņu sirds ir bieza kā tauki, bet es priecājos par Tavu bauslību.
71 Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
Labi man, ka esmu apbēdināts, lai mācos Tavus likumus.
72 Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
Tavas mutes bauslība man ir labāka nekā tūkstoši zelta un sudraba.
73 Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
Tavas rokas mani radījušas un taisījušas; dari mani gudru, ka es mācos Tavus baušļus.
74 Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
Kas Tevi bīstas, mani uzlūko un priecājās; jo es gaidu uz Taviem vārdiem.
75 Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
Es zinu, Kungs, ka Tavas tiesas ir taisnas, un Tu mani esi pazemojis pēc Tavas uzticības.
76 Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
Lai jel Tava žēlastība man ir par iepriecināšanu, tā kā Tu Savam kalpam esi solījis.
77 Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
Lai Tava žēlastība man notiek, ka es dzīvoju, jo Tava bauslība ir mans prieks.
78 Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
Lai top kaunā pārgalvji, kas mani ar meliem nospieduši; bet es pārdomāju Tavas pavēles.
79 Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
Lai pie manis griežas, kas Tevi bīstas, un kas pazīst Tavas liecības.
80 Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
Lai mana sirds ir skaidra pie Taviem likumiem, ka netopu kaunā.
81 Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
Manai dvēselei slāpst pēc Tavas pestīšanas; es ceru uz Taviem vārdiem.
82 Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
Manas acis ilgojās pēc Tavām apsolīšanām, ka es saku: kad Tu mani iepriecināsi?
83 Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
Jo es esmu kā ādas trauks dūmos; taču es neaizmirstu Tavus likumus.
84 Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
Cik tad Tavam kalpam dienu? Kad Tu turēsi sodu pār maniem vajātājiem?
85 Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
Pārgalvji man rok bedres, tie, kas neturas pēc Tavas bauslības.
86 Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
Visi Tavi baušļi ir patiesība; tie mani vajā ar meliem, - palīdzi man!
87 He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
Tie mani gandrīz iznīcinājuši virs zemes, bet es neesmu atstājis Tavas pavēles.
88 Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
Atspirdzini mani pēc Tavas žēlastības, tad es sargāšu Tavas mutes liecību.
89 Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
Kungs, Tavs vārds pastāv mūžīgi debesīs.
90 Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
Tava patiesība stāv līdz radu radiem. Tu zemi esi stiprinājis, ka tā stāv.
91 Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
Pēc Taviem likumiem tie vēl šodien stāv, jo viss Tev kalpo.
92 Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
Ja Tava bauslība nebūtu bijusi mans prieks, tad es jau sen būtu bojā gājis savās bēdās.
93 En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
Tavas pavēles es neaizmirsīšu ne mūžam, jo caur tām Tu mani esi atspirdzinājis.
94 Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
Tavs es esmu, atpestī mani; jo es meklēju Tavas pavēles.
95 Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
Bezdievīgie glūn uz mani, mani samaitāt, bet es lieku vērā Tavas liecības.
96 Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
Es esmu redzējis, ka ikvienam stiprumam ir gals, bet Tavs bauslis pastāv bez gala.
97 Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
Cik ļoti es mīlēju Tavu bauslību! To es pārdomāju ikdienas.
98 Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
Ar Saviem baušļiem Tu dari mani gudrāku pār maniem ienaidniekiem, jo tie (baušļi) ir mūžam pie manis.
99 Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
Es esmu vairāk izmācīts nekā visi mani mācītāji, jo es pārdomāju Tavas liecības.
100 Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
Es esmu prātīgāks nekā tie vecie, jo es turu Tavas pavēles.
101 Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
Es atrauju savu kāju no visiem blēžu ceļiem, ka es sargāju Tavu vārdu.
102 En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
Es neatkāpjos no Tavām tiesām, jo Tu mani māci.
103 Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
Cik saldi ir Tavi vārdi manai mutei, saldāki par medu manām lūpām!
104 Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Caur Tavām pavēlēm es topu prātīgs, tādēļ es ienīstu visus viltus ceļus.
105 Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
Tavs vārds ir manas kājas spīdeklis un gaišums uz maniem ceļiem.
106 Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
Es esmu zvērējis un to turēšu stipri, ka es sargāšu Tavas taisnības tiesas.
107 Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
Es esmu ļoti apbēdināts, Kungs, atspirdzini mani pēc Tava vārda.
108 Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
Ak Kungs, lai Tev jel patīk manas mutes upuri, un māci man Tavas tiesas.
109 Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
Mana dvēsele stāv vienmēr manā rokā, taču es neaizmirstu Tavu bauslību.
110 Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
Bezdievīgie man liek valgus, taču es nealojos no Tavām pavēlēm.
111 Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Tavas liecības es turu par savu mantu mūžīgi, jo tās ir manas sirds līksmība.
112 Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
Es griežu savu sirdi, darīt Tavus likumus mūžīgi līdz pat galam.
113 Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
Es ienīstu tos divprātīgos un mīlēju Tavu bauslību.
114 Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
Tu esi mans patvērums un manas priekšturamās bruņas; uz Tavu vārdu es gaidu.
115 Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
Atstājaties no manis, jūs ļauna darītāji, ka es varu turēt sava Dieva baušļus.
116 Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
Uzturi mani pēc Tava Vārda, ka es dzīvoju, un lai es kaunā netopu savā cerībā.
117 Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
Stiprini mani, ka topu vesels, tad es skatīšos uz Taviem likumiem vienmēr.
118 Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
Tu atmeti visus, kas no Taviem likumiem nomaldās; jo meli ir viņu viltus būšana.
119 Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
Tu atmeti visus bezdievīgos virs zemes kā sārņus, tādēļ es mīļoju Tavas liecības.
120 Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
Es tā bīstos no Tevis, ka šaušalas pāriet pār manām miesām, un man ir bail no Tavām sodībām.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
Es daru tiesu un taisnību; nenodod mani maniem varas darītājiem.
122 Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
Aizstāvi Tu Savu kalpu uz labu, ka pārgalvji mani nepārvar.
123 Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
Manas acis ilgojās pēc Tavas pestīšanas un pēc Tava taisnā vārda.
124 Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
Dari pēc Savas žēlastības Savam kalpam un māci man Tavus likumus.
125 Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
Es esmu Tavs kalps; dari man gudru, ka es atzīstu Tavas liecības.
126 Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
Laiks ir, ka Tas Kungs Savu darbu dara; tie lauzuši Tavu bauslību.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
Tādēļ es mīļoju Tavu bauslību vairāk nekā zeltu un šķīstu zeltu.
128 Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Tādēļ es turu visas pavēles par it taisnām; ikkatru viltus ceļu es ienīstu.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
Tavas liecības ir brīnišķas, tādēļ mana dvēsele tās tur.
130 Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
Kad Tavi Vārdi atveras, tad tie apgaismo un dara vientiesīgos gudrus.
131 Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
Savu muti es atdaru ilgodamies, jo Tavu baušļu man gribās.
132 Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
Griezies pie manis un esi man žēlīgs, kā Tu mēdzi darīt tiem, kas Tavu vārdu mīl.
133 Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
Stiprini manus soļus iekš Taviem vārdiem, un lai ļaunums nevalda pār mani.
134 Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
Atpestī mani no cilvēku spaidiem, tad es turēšu Tavas pavēles.
135 Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
Apgaismo Savu vaigu pār Savu kalpu un māci man Tavus likumus.
136 Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
Manas acis izraud asaru upes, tāpēc ka netur Tavu bauslību.
137 Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
Kungs, Tu esi taisns un Tavas tiesas ir taisnas.
138 Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
Taisnībā Tu esi piekodinājis un lielā patiesībā Savas liecības.
139 Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
Mans karstums mani gandrīz nomācis, tāpēc ka mani pretinieki aizmirst Tavus vārdus.
140 Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
Tavi Vārdi ir ļoti šķīsti, un Tavs kalps tos mīļo.
141 Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
Es esmu mazs un nievāts, bet Tavas pavēles es neaizmirstu.
142 Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
Tava taisnība ir taisnība mūžīgi, un Tava bauslība ir patiesība.
143 Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
Bēdas un bailes man uzgājušas, bet Tavi baušļi ir mans prieks.
144 Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
Tavu liecību taisnība ir mūžīga; liec man to saprast, tad es dzīvošu.
145 Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
Es saucu no visas sirds, paklausi mani, Kungs, tad es turēšu Tavus likumus.
146 Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
Es Tevi piesaucu, palīdzi man, ka turu Tavas liecības.
147 Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
Es nāku ar mazu gaismiņu un kliedzu; uz Tavu Vārdu es ceru.
148 Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
Agri manas acis mostas, pārdomāt Tavus Vārdus.
149 Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Klausi manu balsi pēc Tavas žēlastības; Kungs, atspirdzini mani pēc Tavām tiesām.
150 Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
Kas dzenās pēc blēdības, tie laužās uz mani, tie atkāpjas tālu no Tavas bauslības.
151 Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
Kungs, Tu esi tuvu, un visi Tavi baušļi ir patiesība.
152 Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
No iesākuma es zinu, ka Tu Savas liecības esi stiprinājis uz mūžību.
153 Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
Uzlūko manās bēdās un izglāb mani, jo Tavu bauslību es neaizmirstu.
154 Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
Iztiesā Tu manu tiesu un atpestī mani, atspirdzini mani pēc Taviem Vārdiem.
155 Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
Pestīšana paliek tālu no bezdievīgiem, jo tie nemeklē Tavus likumus.
156 Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Kungs, liela ir Tava apžēlošanās; atspirdzini mani pēc Tavām tiesām.
157 Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
Daudz ir manu vajātāju un pretinieku; bet es neatkāpjos no Tavām liecībām.
158 Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
Es redzu pārkāpējus, un man sāp, ka tie netur Tavus Vārdus.
159 Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
Uzlūko, ka es Tavas pavēles mīļoju; ak Kungs, atspirdzini mani pēc Tavas žēlastības.
160 Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
Tavs vārds visnotaļ ir patiesība, un visas Tavas taisnās tiesas paliek mūžīgi.
161 Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
Lieli kungi mani vajā bez vainas, bet mana sirds bīstas no Taviem Vārdiem.
162 Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
Es priecājos par Tavu Vārdu, kā kas dabūjis lielu laupījumu.
163 Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
Es ienīstu melus un turu tos par negantību; Tavu bauslību es mīļoju.
164 Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Es Tevi teicu septiņkārt dienā par Tavām taisnām tiesām.
165 Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
Kas Tavu bauslību mīļo, tiem ir liels miers un tie nekur nepiedurās.
166 Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
Ak Kungs, es gaidu uz Tavu pestīšanu un daru pēc Taviem baušļiem.
167 Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
Mana dvēsele tur Tavas liecības, un es tās ļoti mīļoju,
168 Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
Es pasargu Tavas pavēles un Tavas liecības, jo visi mani ceļi ir Tavā priekšā.
169 Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
Ak Kungs, lai mana saukšana nāk priekš Tava vaiga! Dari mani gudru pēc Tava Vārda!
170 Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
Lai mana sirds lūgšana nāk priekš Tava vaiga! Izglāb mani pēc Tava Vārda!
171 Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
Manas lūpas teiktin teiks Tavu slavu, kad tu man māci Tavus likumus.
172 Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
Mana mēle dziedās no Taviem vārdiem, jo visi Tavi baušļi ir taisnība.
173 Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
Lai Tava roka man nāk palīgā, jo Tavas pavēles es esmu izredzējies.
174 Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
Kungs, man gribās Tavas pestīšanas, un Tava bauslība ir mans prieks.
175 Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
Lai dzīvo mana dvēsele, ka tā Tevi var teikt, un lai Tavas tiesas man palīdz.
176 Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
Es maldos kā pazudusi avs, - meklē Savu kalpu, jo es neaizmirstu Tavas pavēles.
