Psalmien 119
1 Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
Alleluja. [Aleph Beati immaculati in via, qui ambulant in lege Domini.
2 Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
Beati qui scrutantur testimonia ejus; in toto corde exquirunt eum.
3 Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
Non enim qui operantur iniquitatem in viis ejus ambulaverunt.
4 Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
Tu mandasti mandata tua custodiri nimis.
5 O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
Utinam dirigantur viæ meæ ad custodiendas justificationes tuas.
6 Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
Tunc non confundar, cum perspexero in omnibus mandatis tuis.
7 Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
Confitebor tibi in directione cordis, in eo quod didici judicia justitiæ tuæ.
8 Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
Justificationes tuas custodiam; non me derelinquas usquequaque.
9 Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
Beth In quo corrigit adolescentior viam suam? in custodiendo sermones tuos.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
In toto corde meo exquisivi te; ne repellas me a mandatis tuis.
11 Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
In corde meo abscondi eloquia tua, ut non peccem tibi.
12 Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
Benedictus es, Domine; doce me justificationes tuas.
13 Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
In labiis meis pronuntiavi omnia judicia oris tui.
14 Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
In via testimoniorum tuorum delectatus sum, sicut in omnibus divitiis.
15 Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
In mandatis tuis exercebor, et considerabo vias tuas.
16 Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
In justificationibus tuis meditabor: non obliviscar sermones tuos.
17 Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
Ghimel Retribue servo tuo, vivifica me, et custodiam sermones tuos.
18 Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
Revela oculos meos, et considerabo mirabilia de lege tua.
19 Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
Incola ego sum in terra: non abscondas a me mandata tua.
20 Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
Concupivit anima mea desiderare justificationes tuas in omni tempore.
21 Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
Increpasti superbos; maledicti qui declinant a mandatis tuis.
22 Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
Aufer a me opprobrium et contemptum, quia testimonia tua exquisivi.
23 Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
Etenim sederunt principes, et adversum me loquebantur; servus autem tuus exercebatur in justificationibus tuis.
24 Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Nam et testimonia tua meditatio mea est, et consilium meum justificationes tuæ.
25 Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
Daleth Adhæsit pavimento anima mea: vivifica me secundum verbum tuum.
26 Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
Vias meas enuntiavi, et exaudisti me; doce me justificationes tuas.
27 Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
Viam justificationum tuarum instrue me, et exercebor in mirabilibus tuis.
28 Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
Dormitavit anima mea præ tædio: confirma me in verbis tuis.
29 Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
Viam iniquitatis amove a me, et de lege tua miserere mei.
30 Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
Viam veritatis elegi; judicia tua non sum oblitus.
31 Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
Adhæsi testimoniis tuis, Domine; noli me confundere.
32 Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
Viam mandatorum tuorum cucurri, cum dilatasti cor meum.
33 Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
He Legem pone mihi, Domine, viam justificationum tuarum, et exquiram eam semper.
34 Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
Da mihi intellectum, et scrutabor legem tuam, et custodiam illam in toto corde meo.
35 Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
Deduc me in semitam mandatorum tuorum, quia ipsam volui.
36 Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
Inclina cor meum in testimonia tua, et non in avaritiam.
37 Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
Averte oculos meos, ne videant vanitatem; in via tua vivifica me.
38 Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
Statue servo tuo eloquium tuum in timore tuo.
39 Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
Amputa opprobrium meum quod suspicatus sum, quia judicia tua jucunda.
40 Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
Ecce concupivi mandata tua: in æquitate tua vivifica me.
41 Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
Vau Et veniat super me misericordia tua, Domine; salutare tuum secundum eloquium tuum.
42 Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
Et respondebo exprobrantibus mihi verbum, quia speravi in sermonibus tuis.
43 Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
Et ne auferas de ore meo verbum veritatis usquequaque, quia in judiciis tuis supersperavi.
44 Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
Et custodiam legem tuam semper, in sæculum et in sæculum sæculi.
45 Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
Et ambulabam in latitudine, quia mandata tua exquisivi.
46 Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
Et loquebar in testimoniis tuis in conspectu regum, et non confundebar.
47 Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
Et meditabar in mandatis tuis, quæ dilexi.
48 Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
Et levavi manus meas ad mandata tua, quæ dilexi, et exercebar in justificationibus tuis.
49 Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
Zain Memor esto verbi tui servo tuo, in quo mihi spem dedisti.
50 Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
Hæc me consolata est in humilitate mea, quia eloquium tuum vivificavit me.
51 Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
Superbi inique agebant usquequaque; a lege autem tua non declinavi.
52 Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
Memor fui judiciorum tuorum a sæculo, Domine, et consolatus sum.
53 Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
Defectio tenuit me, pro peccatoribus derelinquentibus legem tuam.
54 Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
Cantabiles mihi erant justificationes tuæ in loco peregrinationis meæ.
55 Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
Memor fui nocte nominis tui, Domine, et custodivi legem tuam.
56 Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
Hæc facta est mihi, quia justificationes tuas exquisivi.
57 Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
Heth Portio mea, Domine, dixi custodire legem tuam.
58 Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
Deprecatus sum faciem tuam in toto corde meo; miserere mei secundum eloquium tuum.
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
Cogitavi vias meas, et converti pedes meos in testimonia tua.
60 Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
Paratus sum, et non sum turbatus, ut custodiam mandata tua.
61 Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
Funes peccatorum circumplexi sunt me, et legem tuam non sum oblitus.
62 Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Media nocte surgebam ad confitendum tibi, super judicia justificationis tuæ.
63 Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
Particeps ego sum omnium timentium te, et custodientium mandata tua.
64 Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
Misericordia tua, Domine, plena est terra; justificationes tuas doce me.
65 Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
Teth Bonitatem fecisti cum servo tuo, Domine, secundum verbum tuum.
66 Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
Bonitatem, et disciplinam, et scientiam doce me, quia mandatis tuis credidi.
67 Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
Priusquam humiliarer ego deliqui: propterea eloquium tuum custodivi.
68 Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
Bonus es tu, et in bonitate tua doce me justificationes tuas.
69 Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
Multiplicata est super me iniquitas superborum; ego autem in toto corde meo scrutabor mandata tua.
70 Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
Coagulatum est sicut lac cor eorum; ego vero legem tuam meditatus sum.
71 Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
Bonum mihi quia humiliasti me, ut discam justificationes tuas.
72 Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
Bonum mihi lex oris tui, super millia auri et argenti.
73 Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
Jod Manus tuæ fecerunt me, et plasmaverunt me: da mihi intellectum, et discam mandata tua.
74 Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
Qui timent te videbunt me et lætabuntur, quia in verba tua supersperavi.
75 Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
Cognovi, Domine, quia æquitas judicia tua, et in veritate tua humiliasti me.
76 Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
Fiat misericordia tua ut consoletur me, secundum eloquium tuum servo tuo.
77 Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
Veniant mihi miserationes tuæ, et vivam, quia lex tua meditatio mea est.
78 Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
Confundantur superbi, quia injuste iniquitatem fecerunt in me; ego autem exercebor in mandatis tuis.
79 Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
Convertantur mihi timentes te, et qui noverunt testimonia tua.
80 Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
Fiat cor meum immaculatum in justificationibus tuis, ut non confundar.
81 Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
Caph Defecit in salutare tuum anima mea, et in verbum tuum supersperavi.
82 Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
Defecerunt oculi mei in eloquium tuum, dicentes: Quando consolaberis me?
83 Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
Quia factus sum sicut uter in pruina; justificationes tuas non sum oblitus.
84 Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
Quot sunt dies servi tui? quando facies de persequentibus me judicium?
85 Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
Narraverunt mihi iniqui fabulationes, sed non ut lex tua.
86 Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
Omnia mandata tua veritas: inique persecuti sunt me, adjuva me.
87 He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
Paulominus consummaverunt me in terra; ego autem non dereliqui mandata tua.
88 Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
Secundum misericordiam tuam vivifica me, et custodiam testimonia oris tui.
89 Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
Lamed In æternum, Domine, verbum tuum permanet in cælo.
90 Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
In generationem et generationem veritas tua; fundasti terram, et permanet.
91 Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
Ordinatione tua perseverat dies, quoniam omnia serviunt tibi.
92 Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
Nisi quod lex tua meditatio mea est, tunc forte periissem in humilitate mea.
93 En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
In æternum non obliviscar justificationes tuas, quia in ipsis vivificasti me.
94 Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
Tuus sum ego; salvum me fac: quoniam justificationes tuas exquisivi.
95 Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
Me exspectaverunt peccatores ut perderent me; testimonia tua intellexi.
96 Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
Omnis consummationis vidi finem, latum mandatum tuum nimis.
97 Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
Mem Quomodo dilexi legem tuam, Domine! tota die meditatio mea est.
98 Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
Super inimicos meos prudentem me fecisti mandato tuo, quia in æternum mihi est.
99 Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
Super omnes docentes me intellexi, quia testimonia tua meditatio mea est.
100 Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
Super senes intellexi, quia mandata tua quæsivi.
101 Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
Ab omni via mala prohibui pedes meos, ut custodiam verba tua.
102 En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
A judiciis tuis non declinavi, quia tu legem posuisti mihi.
103 Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
Quam dulcia faucibus meis eloquia tua! super mel ori meo.
104 Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
A mandatis tuis intellexi; propterea odivi omnem viam iniquitatis.
105 Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
Nun Lucerna pedibus meis verbum tuum, et lumen semitis meis.
106 Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
Juravi et statui custodire judicia justitiæ tuæ.
107 Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
Humiliatus sum usquequaque, Domine; vivifica me secundum verbum tuum.
108 Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
Voluntaria oris mei beneplacita fac, Domine, et judicia tua doce me.
109 Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
Anima mea in manibus meis semper, et legem tuam non sum oblitus.
110 Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
Posuerunt peccatores laqueum mihi, et de mandatis tuis non erravi.
111 Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Hæreditate acquisivi testimonia tua in æternum, quia exsultatio cordis mei sunt.
112 Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
Inclinavi cor meum ad faciendas justificationes tuas in æternum, propter retributionem.
113 Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
Samech Iniquos odio habui, et legem tuam dilexi.
114 Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
Adjutor et susceptor meus es tu, et in verbum tuum supersperavi.
115 Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
Declinate a me, maligni, et scrutabor mandata Dei mei.
116 Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
Suscipe me secundum eloquium tuum, et vivam, et non confundas me ab exspectatione mea.
117 Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
Adjuva me, et salvus ero, et meditabor in justificationibus tuis semper.
118 Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
Sprevisti omnes discedentes a judiciis tuis, quia injusta cogitatio eorum.
119 Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
Prævaricantes reputavi omnes peccatores terræ; ideo dilexi testimonia tua.
120 Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
Confige timore tuo carnes meas; a judiciis enim tuis timui.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
Ain Feci judicium et justitiam: non tradas me calumniantibus me.
122 Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
Suscipe servum tuum in bonum: non calumnientur me superbi.
123 Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
Oculi mei defecerunt in salutare tuum, et in eloquium justitiæ tuæ.
124 Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
Fac cum servo tuo secundum misericordiam tuam, et justificationes tuas doce me.
125 Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
Servus tuus sum ego: da mihi intellectum, ut sciam testimonia tua.
126 Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
Tempus faciendi, Domine: dissipaverunt legem tuam.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
Ideo dilexi mandata tua super aurum et topazion.
128 Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Propterea ad omnia mandata tua dirigebar; omnem viam iniquam odio habui.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
Phe Mirabilia testimonia tua: ideo scrutata est ea anima mea.
130 Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
Declaratio sermonum tuorum illuminat, et intellectum dat parvulis.
131 Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
Os meum aperui, et attraxi spiritum: quia mandata tua desiderabam.
132 Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
Aspice in me, et miserere mei, secundum judicium diligentium nomen tuum.
133 Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
Gressus meos dirige secundum eloquium tuum, et non dominetur mei omnis injustitia.
134 Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
Redime me a calumniis hominum ut custodiam mandata tua.
135 Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
Faciem tuam illumina super servum tuum, et doce me justificationes tuas.
136 Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
Exitus aquarum deduxerunt oculi mei, quia non custodierunt legem tuam.
137 Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
Sade Justus es, Domine, et rectum judicium tuum.
138 Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
Mandasti justitiam testimonia tua, et veritatem tuam nimis.
139 Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
Tabescere me fecit zelus meus, quia obliti sunt verba tua inimici mei.
140 Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
Ignitum eloquium tuum vehementer, et servus tuus dilexit illud.
141 Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
Adolescentulus sum ego et contemptus; justificationes tuas non sum oblitus.
142 Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
Justitia tua, justitia in æternum, et lex tua veritas.
143 Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
Tribulatio et angustia invenerunt me; mandata tua meditatio mea est.
144 Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
Æquitas testimonia tua in æternum: intellectum da mihi, et vivam.
145 Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
Coph Clamavi in toto corde meo: exaudi me, Domine; justificationes tuas requiram.
146 Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
Clamavi ad te; salvum me fac: ut custodiam mandata tua.
147 Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
Præveni in maturitate, et clamavi: quia in verba tua supersperavi.
148 Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
Prævenerunt oculi mei ad te diluculo, ut meditarer eloquia tua.
149 Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Vocem meam audi secundum misericordiam tuam, Domine, et secundum judicium tuum vivifica me.
150 Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
Appropinquaverunt persequentes me iniquitati: a lege autem tua longe facti sunt.
151 Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
Prope es tu, Domine, et omnes viæ tuæ veritas.
152 Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
Initio cognovi de testimoniis tuis, quia in æternum fundasti ea.
153 Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
Res Vide humilitatem meam, et eripe me, quia legem tuam non sum oblitus.
154 Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
Judica judicium meum, et redime me: propter eloquium tuum vivifica me.
155 Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
Longe a peccatoribus salus, quia justificationes tuas non exquisierunt.
156 Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Misericordiæ tuæ multæ, Domine; secundum judicium tuum vivifica me.
157 Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
Multi qui persequuntur me, et tribulant me; a testimoniis tuis non declinavi.
158 Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
Vidi prævaricantes et tabescebam, quia eloquia tua non custodierunt.
159 Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
Vide quoniam mandata tua dilexi, Domine: in misericordia tua vivifica me.
160 Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
Principium verborum tuorum veritas; in æternum omnia judicia justitiæ tuæ.
161 Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
Sin Principes persecuti sunt me gratis, et a verbis tuis formidavit cor meum.
162 Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
Lætabor ego super eloquia tua, sicut qui invenit spolia multa.
163 Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
Iniquitatem odio habui, et abominatus sum, legem autem tuam dilexi.
164 Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Septies in die laudem dixi tibi, super judicia justitiæ tuæ.
165 Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
Pax multa diligentibus legem tuam, et non est illis scandalum.
166 Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
Exspectabam salutare tuum, Domine, et mandata tua dilexi.
167 Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
Custodivit anima mea testimonia tua, et dilexit ea vehementer.
168 Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
Servavi mandata tua et testimonia tua, quia omnes viæ meæ in conspectu tuo.
169 Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
Tau Appropinquet deprecatio mea in conspectu tuo, Domine; juxta eloquium tuum da mihi intellectum.
170 Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
Intret postulatio mea in conspectu tuo; secundum eloquium tuum eripe me.
171 Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
Eructabunt labia mea hymnum, cum docueris me justificationes tuas.
172 Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
Pronuntiabit lingua mea eloquium tuum, quia omnia mandata tua æquitas.
173 Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
Fiat manus tua ut salvet me, quoniam mandata tua elegi.
174 Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
Concupivi salutare tuum, Domine, et lex tua meditatio mea est.
175 Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
Vivet anima mea, et laudabit te, et judicia tua adjuvabunt me.
176 Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
Erravi sicut ovis quæ periit: quære servum tuum, quia mandata tua non sum oblitus.]
