Psalmien 119
1 Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
Sælir eru þeir sem breyta í öllu eftir lögum Guðs.
2 Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
Sælir eru þeir sem leita Guðs og gera vilja hans í hvívetna,
3 Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
þeir sem hafna málamiðlun við hið illa og ganga heilshugar á Guðs vegum.
4 Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
Þú, Drottinn, gafst okkur lög þín til þess að við hlýddum þeim
5 O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
– ó, hve ég þrái að breyta grandvarlega eftir þeim.
6 Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
Þá verð ég ekki til skammar, heldur hef hreinan skjöld.
7 Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
Ég vil þakka þér leiðsögn þína og réttláta ögun, það hefur kennt mér að lifa lífinu rétt!
8 Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
Ég vil vera þér hlýðinn! Og þá veit ég að þú munt alls ekki yfirgefa mig.
9 Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
Hvernig getur ungt fólk lifað hreinu lífi? Með því að hlusta á orð þín og fara eftir þeim.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
Ég leitaði þín af öllu hjarta – láttu mig ekki villast burt frá boðum þínum.
11 Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
Ég hef íhugað orð þín af kostgæfni og varðveitt þau í hjarta mínu svo að þau verndi mig frá því að syndga.
12 Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
Lof sé þér Drottinn, kenndu mér lög þín.
13 Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
Ég fer með lög þín upphátt
14 Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
– þau veita mér meiri gleði en mikil auðæfi.
15 Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
Ég vil íhuga þau og hafa þau í heiðri.
16 Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
Ég gleðst yfir þeim og gleymi þeim ekki.
17 Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
Leyfðu mér að lifa langa ævi, og læra að hlýða þér meir og meir.
18 Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
Opnaðu augu mín svo að ég sjái dásemdirnar í orði þínu.
19 Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
Ég er pílagrímur hér á jörðu – mikið vantar mig leiðsögn! Boðorð þín eru mér bæði leiðsögn og kort!
20 Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
Ég þrái fyrirmæli þín meira en orð fá lýst!
21 Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
Ávítaðu þá sem hafna boðum þínum. Þeir hafa kallað bölvun yfir sig.
22 Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
Láttu það ekki viðgangast að þeir spotti mig fyrir að hlýða þér.
23 Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
Jafnvel þjóðhöfðingjar hallmæla mér, en samt vil ég halda lög þín.
24 Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Lögmál þitt er mér bæði ljós og leiðsögn.
25 Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
Ég er bugaður maður, alveg kominn á kné. Lífgaðu mig með orði þínu!
26 Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
Ég sagði þér áform mín og þú svaraðir mér. Skýrðu nú fyrir mér leiðsögn þína,
27 Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
svo að ég skilji hvað þú vilt og upplifi dásemdir þínar.
28 Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
Ég græt af hryggð, hjarta mitt er bugað af sorg. Uppörvaðu mig og lífga með orðum þínum.
29 Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
Leiddu mig burt frá öllu illu. Hjálpaðu mér, óverðugum, að hlýða lögum þínum,
30 Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
því að ég hef valið að gera rétt.
31 Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
Ég held mér við boðorð þín og hlýði þeim vandlega. Drottinn, forðaðu mér frá öllu rugli.
32 Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
Ég vil kappkosta að fara eftir lögum þínum, því að þú hefur gert mig glaðan í sinni.
33 Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
Segðu mér, Drottinn, hvað mér ber að gera og þá mun ég gera það.
34 Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
Ég vil hlýða þér af heilum hug svo lengi sem ég lifi.
35 Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
Ó, leiddu mig um réttan veg, – því hvað er betra en það?!
36 Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
Gefðu að ég hlýði reglum þínum, en leiti ekki eftir rangfengnum gróða.
37 Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
Snúðu huga mínum frá öllu öðru en því að fylgja þér. Lífgaðu mig, hresstu mig, svo að ég geti horft til þín.
38 Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
Minntu mig á það aftur og aftur að fyrirheit þín gilda fyrir mig! Já, ég treysti þér, heiðra þig og óttast!
39 Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
Þaggaðu niður háðið og spottið sem beint er að mér, því að lög þín eru góð og þeim fylgi ég.
40 Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
Ég þrái að hlýða þeim. Þess vegna, Drottinn, lífgaðu mig við!
41 Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
Þú lofaðir að frelsa mig! Miskunna mér nú í kærleika þínum,
42 Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
og þá mun ég geta svarað þeim sem spotta mig, því að orðum þínum treysti ég.
43 Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
Gef að ég gleymi aldrei orðum þínum og treysti alltaf þínum réttláta úrskurði.
44 Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
Þess vegna vil ég hlýða þér um aldur
45 Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
og ævi og njóta þess frelsis sem lög þín veita.
46 Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
Ég mun fræða konunga um gildi þeirra og þeir munu hlusta af áhuga og virðingu.
47 Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
Ég elska lög þín! Ég gleðst yfir boðum þínum!
48 Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
„Komið, komið til mín!“segi ég við þau; því að ég elska þau og þrái að íhuga þau.
49 Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
Drottinn, gleymdu ekki fyrirheitum þeim sem þú gafst mér, þjóni þínum, – þau eru það sem ég treysti á.
50 Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
Þau eru styrkur minn þegar á móti blæs – þau hressa mig og lífga!
51 Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
Ofstopamenn spotta mig fyrir hlýðni mína við Guð, en ég læt ekki haggast.
52 Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
Allt frá því ég var barn hef ég leitast við að hlýða þér, orð þín hafa verið mér huggun.
53 Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
Ég reiðist hinum óguðlegu, þeim sem hafna og fyrirlíta lög þín.
54 Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
Því að þessi lög hafa verið uppspretta gleði minnar alla ævi.
55 Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
Um nætur hugsa ég til þín Drottinn og minnist laga þinna.
56 Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
Það hefur veitt mér mikla blessun að halda fyrirmæli þín.
57 Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
Drottinn, þú ert minn og ég hef ákveðið að hlýða orðum þínum.
58 Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
Ég þrái blessun þína af öllu hjarta. Miskunna mér eins og þú lofaðir mér.
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
Þegar ég sá að ég var á rangri leið,
60 Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
snéri ég við og flýtti mér aftur til þín.
61 Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
Óguðlegir menn hafa reynt að tæla mig til syndar, en ég er staðráðinn í að hlýða lögum þínum.
62 Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Um miðnætti rís ég upp og þakka þér þín réttlátu ákvæði.
63 Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
Sá er bróðir minn sem óttast og treystir Drottni og hlýðir orðum hans.
64 Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
Ó, Drottinn, jörðin er full af miskunn þinni! Kenndu mér lög þín!
65 Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
Drottinn, blessun þín umlykur mig, eins og þú hafðir lofað mér.
66 Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
Kenndu mér góð hyggindi og þekkingu, því að lög þín vísa mér veginn.
67 Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
Áður var ég reikull, þar til þú refsaðir mér, en nú hlýði ég þér með glöðu geði.
68 Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
Þú ert góður og gerir aðeins gott, hjálpaðu mér að fylgja leiðsögn þinni.
69 Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
Ofstopamenn hafa spunnið upp lygar um mig, en málið er, að ég hlýði lögum þínum af öllu hjarta.
70 Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
Þeir eru tilfinningalausir, skilja ekkert, en ég elska þig og fylgi orðum þínum.
71 Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
Hirting þín var það besta sem fyrir mig gat komið, því að hún beindi augum mínum að lögum þínum.
72 Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
Lög þín eru mér meira virði en hrúgur af gulli og silfri!
73 Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
Þú, Drottinn, ert skapari minn, gefðu mér vit til að halda lög þín.
74 Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
Allir þeir sem óttast og elska þig, taka mér vel, þeir sjá að einnig ég treysti orðum þínum.
75 Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
Ég veit, Drottinn, að ákvarðanir þínar eru réttar og að úrskurðir þínir gerðu mér gott.
76 Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
Huggaðu mig með miskunn þinni, eins og þú lofaðir mér.
77 Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
Umvef mig náð þinni svo að ég haldi lífi. Lög þín eru unun mín.
78 Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
Lát hina stoltu verða til skammar, þá sem beita mig brögðum. En ég vil íhuga fyrirmæli þín.
79 Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
Láttu þá sem treysta þér, þá sem heiðra þig, koma til mín og við munum ræða lög þín.
80 Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
Gefðu mér náð til að þóknast vilja þínum svo að ég verði aldrei til skammar.
81 Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
Ég þrái hjálp þína af öllu hjarta! Þú lofaðir að hjálpa mér!
82 Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
Ég einblíni á þig, bíð eftir því að sjá loforð þitt rætast. Hvenær ætlar þú að hugga mig með hjálp þinni?
83 Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
Ég er eins og hrukkóttur vínbelgur, skorpinn af reyk, uppgefinn af að bíða. Samt held ég fast við lög þín og hlýði þeim.
84 Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
Hve lengi verð ég að bíða þess að þú refsir ofsækjendum mínum?
85 Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
Ofstopamenn sem hata sannleika þinn og lög hafa grafið mér gryfju.
86 Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
Lygi þeirra hefur komið mér í mikinn vanda. Þú elskar sannleikann, hjálpaðu mér!
87 He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
Þeir höfðu næstum gert út af við mig, en ég neitaði að láta undan og óhlýðnast lögum þínum.
88 Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
Láttu mig halda lífi sakir miskunnar þinnar og ég mun halda áfram að fara eftir boðum þínum.
89 Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
Drottinn, á himnum stendur orð þitt óhaggað um eilífð.
90 Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
Trúfesti þín nær frá kynslóð til kynslóðar, hún stendur óhögguð eins og jörðin sem þú hefur skapað.
91 Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
Hún varir samkvæmt orðum þínum. Allir hlutir lúta þér.
92 Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
Ég hefði örvænt og farist ef lögmál þitt hefði ekki verið unun mín.
93 En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
Ég mun aldrei yfirgefa lög þín, í þeim fann ég lífsgleði og góða heilsu.
94 Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
Ég tilheyri þér! Ég bið þig, varðveittu mig! Ég vil breyta eftir orðum þínum.
95 Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
Óguðlegir bíða færis til að drepa, en ég íhuga loforð þín og reglur.
96 Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
Ekkert er fullkomið í þessum heimi nema eitt – orð þín.
97 Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
Ég elska þau! Ég íhuga þau liðlangan daginn.
98 Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
Þau hafa gert mig vitrari en óvini mína, veitt mér leiðsögn gegnum lífið.
99 Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
Ég er orðinn hyggnari en allir kennarar mínir, því að ég íhuga reglur þínar,
100 Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
skynsamari en öldungar, því að ég held fyrirmæli þín.
101 Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
Ég hef hafnað vegum illskunnar, því að ég vil vera hlýðinn orðum þínum.
102 En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
Ekki hef ég snúið baki við fyrirmælum þínum;
103 Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
orð þín eru sætari en hunang!
104 Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Orð þín ein veita mér skilning og vísdóm, er þá nokkur hissa þótt ég hati lygina?
105 Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
Þitt orð er lampi fóta minna, ljós á vegum mínum. Það forðar mér frá hrösun.
106 Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
Ég hef sagt það áður og segi enn: „Ég vil hlýða lögum þínum, þau eru yndisleg!“
107 Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
Óvinum mínum hefur næstum tekist að koma mér á kné, frelsaðu mig eins og þú lofaðir mér!
108 Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
Hlustaðu á þakkargjörð mína og kenndu mér vilja þinn.
109 Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
Líf mitt hangir á bláþræði, samt vil ég ekki óhlýðnast boðum þínum.
110 Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
Illmenni hafa lagt gildrur fyrir mig, en ég mun ekki víkja af þínum vegi.
111 Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Lög þín eru það besta sem ég á! – Þau eru fjársjóður minn og endast mér að eilífu!
112 Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
Ég er ákveðinn í að hlýða þér allt þar til ég dey.
113 Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
Þeir finnst mér andstyggilegir sem haltra til beggja hliða – þeir sem ófúsir eru að hlýða þér. Mitt val er klárt: Ég elska boðorð þín.
114 Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
Þú ert skjól mitt og skjöldur og ég treysti orðum þínum.
115 Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
Burt frá mér, þið illgjörðamenn! Reynið ekki að fá mig til að óhlýðnast boðorðum Guðs.
116 Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
Drottinn, þú lofaðir að halda í mér lífinu. Láttu engan geta sagt að þú hafir brugðist mér.
117 Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
Hjálpaðu mér svo að ég megi frelsast og halda áfram að íhuga orðin þín.
118 Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
Þú snýrð þér frá þeim sem afneita lögum þínum. Þeir verða sjálfum sér til skammar.
119 Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
Illgjörðamennirnir eru eins og sorp í þínum augum. Ég vil ekki vera einn af þeim, og þess vegna elska ég þig og hlýði lögum þínum.
120 Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
Ég skelf af hræðslu við þig; óttast að þú dæmir mig sekan.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
Ofursel mig ekki duttlungum óvina minna, því að ég hef iðkað réttlæti og verið heiðarlegur í öllu.
122 Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
Lofaðu mér einu: Að blessa mig! Láttu ekki hina hrokafullu kúga mig.
123 Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
Ó, Drottinn, hvenær ætlar þú að efna loforð þitt og frelsa mig?
124 Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
Drottinn, gerðu við mig eftir gæsku þinni og kenndu mér, þjóni þínum, hlýðni.
125 Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
Ég er þjónn þinn, gefðu mér því vit til að fara eftir reglum þínum í öllu sem ég geri.
126 Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
Drottinn, láttu nú til skarar skríða! Þessi illmenni hafa brotið lög þín.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
Ég elska boðorð þín meira en skíra gull!
128 Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Öll eru þau réttlát, boðorð Guðs, sama um hvað þau fjalla. Aðrar reglur vil ég ekki sjá.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
Lögmál þitt er yndislegt! Er einhver hissa á að ég vilji hlýða því?
130 Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
Þú útskýrir fyrir okkur orð þín og jafnvel einfeldningurinn skilur þau.
131 Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
Orð þín vekja áhuga minn, ég hlusta á þau með opnum munni!
132 Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
Komdu og miskunnaðu mér, eins og öðrum þeim sem elska þig.
133 Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
Leiðbeindu mér með lögum þínum, svo að hið illa nái ekki tökum á mér.
134 Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
Bjargaðu mér úr klóm vondra manna svo að ég geti farið eftir fyrirmælum þínum.
135 Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
Líttu til mín í náð þinni og kenndu mér lög þín.
136 Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
Ég græt því að lög þín eru fótum troðin.
137 Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
Drottinn, þú ert réttvís og refsing þín sanngjörn.
138 Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
Skipanir þínar góðar og réttlátar.
139 Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
Ég er í uppnámi og reiðin sýður í mér, því að óvinir mínir hafa forsmáð lög þín.
140 Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
Ég hef séð að orð þín eru sönn og hrein, og þess vegna elska ég þau!
141 Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
Ég er lítilmótlegur og fyrirlitinn en boðorðum þínum hef ég ekki gleymt.
142 Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
Réttlæti þitt varir að eilífu, og lög þín eru byggð á trúfesti.
143 Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
Boðorð þín eru huggun mín í andstreymi og neyð.
144 Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
Lög þín eru réttlát í öllum greinum. Hjálpaðu mér að skilja þau svo að ég haldi lífi.
145 Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
Ég ákalla þig af öllu hjarta! Bænheyrðu mig, Drottinn! Þá mun ég hlýða lögum þínum.
146 Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
„Bjargaðu mér!“hrópa ég, „svo að ég geti hlýtt þér.“
147 Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
Fyrir sólarupprás var ég á fótum, ég bað til þín og beið svars.
148 Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
Já, ég vaki um nætur og íhuga fyrirheit þín.
149 Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Hlustaðu á bæn mína og miskunna mér, bjargaðu lífi mínu eins og þú hefur heitið mér.
150 Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
Nú koma illmennin, nú gera þau árás! Orð þitt þekkja þeir ekki, nei alls ekki.
151 Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
En þú Drottinn ert mér nærri, í trúfesti eru orð þín sögð.
152 Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
Ég heyrði orð þín í bernsku og veit að þau breytast ekki.
153 Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
Líttu á sorg mína og bjargaðu mér, því að boðum þínum hef ég hlýtt.
154 Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
Já, frelsaðu mig frá dauða samkvæmt orði þínu.
155 Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
Óguðlegir munu ekki frelsast því að þeim er sama um boðorð þín.
156 Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Drottinn, mikil er miskunn þín, bjargaðu lífi mínu!
157 Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
Margir eru óvinir mínir og fjendur, en frá reglum þínum hvika ég ekki.
158 Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
Þarna eru svikararnir – mér býður við þeim! Þeim er alveg sama um orð þitt.
159 Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
Drottinn, það skaltu vita, að ég elska boðorð þín. Miskunnaðu mér og leyfðu mér að halda lífi og heilsu.
160 Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
Trúfestin er rauði þráðurinn í orðum þínum og reglur þínar vara að eilífu.
161 Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
Höfðingjar ofsækja mig án saka, hvað geri ég? – skoða lög þín með lotningu!
162 Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
Ég fagna yfir lögum þínum eins fundnum fjársjóði.
163 Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
Ég hata lygi og fals, en elska lög þín.
164 Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Sjö sinnum á dag lofa ég þig vegna þinna réttlátu ákvæða.
165 Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
Þeir sem elska lögmál þitt eiga frið í hjarta og er ekki hætt við hrösun.
166 Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
Drottinn, ég þrái hjálp þína og þess vegna hlýði ég boðum þínum.
167 Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
Ég hef leitað og gætt boðorða þinna og elska þau af öllu hjarta.
168 Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
Þetta veistu, því að allt sem ég geri þekkir þú til fulls.
169 Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
Drottinn, heyr þú hróp mitt og gefðu mér skilning á orði þínu.
170 Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
Hlusta á bænir mínar og frelsaðu mig eins og þú lofaðir mér.
171 Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
Ég vegsama þig því að þú kenndir mér boðorð þín.
172 Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
Efni þeirra er lofgjörð mín, öll eru þau réttlát.
173 Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
Veittu mér lið þegar ég þarfnast hjálpar, því að ég hef kosið að hlýða þér.
174 Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
Ó, Drottinn, ég þrái hjálpræði þitt og lög þín elska ég!
175 Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
Láttu sál mína lifa svo að ég geti lofað þig og orð þín styðja mig á göngu lífsins.
176 Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
Ég villist eins og týndur sauður, leitaðu mín, því að boðorðum þínum hef ég ekki gleymt.
