Psalmien 119
1 Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
Salige de, hvis Vandel er fulde, som vandrer i HERRENs Lov.
2 Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
Salige de, der agter på hans Vidnesbyrd, søger ham af hele deres Hjerte.
3 Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
de, som ikke gør Uret, men vandrer på hans Veje.
4 Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
Du har givet dine Befalinger, for at de nøje skal holdes.
5 O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
O, måtte jeg vandre med faste Skridt, så jeg holder dine Vedtægter!
6 Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
Da skulde jeg ikke blive til - Skamme, thi jeg så hen til alle dine Bud.
7 Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
Jeg vil takke dig af oprigtigt Hjerte, når jeg lærer din Retfærds Lovbud.
8 Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
Jeg vil holde dine Vedtægter, svigt mig dog ikke helt!
9 Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
Hvorledes holder en ung sin Vej ren? Ved at bolde sig efter dit Ord.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
Af hele mit Hjerte søger jeg dig, lad mig ikke fare vild fra dine Bud!
11 Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
Jeg gemmer dit Ord i mit Hjerte for ikke at synde imod dig.
12 Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
Lovet være du, HERRE, lær mig dine Vedtægter!
13 Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
Jeg kundgør med mine Læber alle din Munds Lovbud.
14 Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
Jeg glæder mig over dine Vidnesbyrds Vej, som var det al Verdens Rigdom.
15 Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
Jeg vil grunde på dine Befalinger og se til dine Stier.
16 Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
I dine Vedtægter har jeg min Lyst, jeg glemmer ikke dit Ord.
17 Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
Und din Tjener at leve, at jeg kan holde dit Ord.
18 Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
Oplad mine Øjne, at jeg må skue de underfulde Ting i din Lov.
19 Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
Fremmed er jeg på Jorden, skjul ikke dine Bud for mig!
20 Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
Altid hentæres min Sjæl af Længsel efter dine Lovbud.
21 Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
Du truer de frække; forbandede er de, der viger fra dine Bud.
22 Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
Vælt Hån og Ringeagt fra mig, thi jeg agter på dine Vidnesbyrd.
23 Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
Om Fyrster oplægger Råd imod mig, grunder din Tjener på dine Vedtægter.
24 Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Ja, dine Vidnesbyrd er min Lyst, det er dem, der giver mig Råd.
25 Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
I Støvet ligger min Sjæl, hold mig i Live efter dit Ord!
26 Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
Mine Veje lagde jeg frem, og du bønhørte mig, dine Vedtægter lære du mig.
27 Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
Lad mig fatte dine Befalingers Vej og grunde på dine Undere.
28 Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
Af Kummer græder. min Sjæl, oprejs mig efter dit Ord!
29 Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
Lad Løgnens Vej være langt fra mig og skænk mig i Nåde din Lov!
30 Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
Troskabs Vej har jeg valgt, dine Lovbud attrår jeg.
31 Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
Jeg hænger ved dine Vidnesbyrd, lad mig ikke beskæmmes, HERRE!
32 Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
Jeg vil løbe dine Buds Vej, thi du giver mit Hjerte at ånde frit.
33 Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
Lær mig, HERRE, dine Vedtægters Vej, så jeg agter derpå til Enden.
34 Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
Giv mig Kløgt, så jeg agter på din Lov og holder den af hele mit Hjerte.
35 Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
Før mig ad dine Buds Sti, thi jeg har Lyst til dem.
36 Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
Bøj mit Hjerte til dine Vidnesbyrd og ej til uredelig Vinding.
37 Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
Vend mine Øjne bort fra Tant, hold mig i Live ved dit Ord!
38 Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
Stadfæst for din Tjener dit Ord, så jeg lærer at frygte dig.
39 Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
Hold borte fra mig den Skændsel, jeg frygter, thi dine Lovbud er gode.
40 Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
Se, dine Befalinger længes jeg efter, hold mig i Live ved din Retfærd!
41 Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
Lad din Miskundhed komme over mig, HERRE, din Frelse efter dit Ord,
42 Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
så jeg har Svar til dem, der spotter mig, thi jeg stoler på dit Ord.
43 Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
Tag ikke ganske Sandheds Ord fra min Mund, thi jeg bier på dine Lovbud.
44 Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
Jeg vil stadig holde din Lov, ja evigt og altid;
45 Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
jeg vil vandre i åbent Land, thi dine Befalinger ligger mig på Sinde.
46 Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
Jeg vil tale om dine Vidnesbyrd for Konger uden at blues;
47 Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
jeg vil fryde mig over dine Bud, som jeg højlige elsker;
48 Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
jeg vil udrække Hænderne mod dine Bud og grunde på dine Vedtægter.
49 Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
Kom Ordet til din Tjener i Hu, fordi du har ladet mig håbe.
50 Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
Det er min Trøst i Nød, at dit Ord har holdt mig i Live.
51 Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
De frække hånede mig såre, dog veg jeg ej fra din Lov.
52 Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
Dine Lovbud fra fordum, HERRE, kom jeg i Hu og fandt Trøst.
53 Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
Harme greb mig over de gudløse, dem, der slipper din Lov.
54 Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
Dine vedtægter blev mig til Sange i min Udlændigheds Hus.
55 Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
Om Natten kom jeg dit Navn i Hu, HERRE, jeg holdt din Lov.
56 Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
Det blev min lykkelige Lod: at agte på dine Befalinger.
57 Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
Min Del er HERREN, jeg satte mig for at holde dine Ord.
58 Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
Jeg bønfaldt dig af hele mit Hjerte, vær mig nådig efter dit Ord!
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
Jeg overtænkte mine Veje og styred min Fod tilbage til dine Vidnesbyrd.
60 Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
Jeg hasted og tøved ikke med at holde dine Bud.
61 Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
De gudløses Snarer omgav mig, men jeg glemte ikke din Lov.
62 Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Jeg, står op ved Midnat og takker dig for dine retfærdige Lovbud.
63 Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
Jeg er Fælle med alle, der frygter dig og holder dine Befalinger.
64 Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
Jorden er fuld af din Miskundhed, HERRE, lær mig dine Vedtægter!
65 Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
Du gjorde vel mod din Tjener, HERRE, efter dit Ord.
66 Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
Giv mig Forstand og indsigt, thi jeg tror på dine Bud.
67 Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
For jeg blev ydmyget, for jeg vild, nu holder jeg dit Ord.
68 Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
God er du og gør godt, lær mig dine Vedtægter!
69 Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
De frække tilsøler mig med Løgn, men på dine Bud tager jeg hjerteligt Vare.
70 Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
Deres Hjerte er dorskt som Fedt, jeg har min Lyst i din Lov.
71 Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
Det var godt, at jeg blev ydmyget, så jeg kunde lære dine Vedtægter.
72 Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
Din Munds Lov er mig mere værd end Guld og Sølv i Dynger.
73 Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
Dine Hænder skabte og dannede mig, giv mig Indsigt; så jeg kan lære dine Bud!
74 Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
De, der frygter dig, ser mig og glædes, thi jeg bier på dit Ord.
75 Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
HERRE, jeg ved, at dine Bud er retfærdige, i Trofasthed har du ydmyget mig.
76 Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
Lad din Miskundhed være min Trøst efter dit Ord til din Tjener!
77 Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
Din Barmhjertighed finde mig, at jeg må leve, thi din Lov er min Lyst.
78 Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
Lad de frække beskæmmes, thi de gør mig skammelig Uret, jeg grunder på dine Befalinger.
79 Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
Lad dem, der frygter dig, vende sig til mig, de, der kender dine Vidnesbyrd.
80 Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
Lad mit Hjerte være fuldkomment i dine Vedtægter, at jeg ikke skal blive til Skamme.
81 Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
Efter din Frelse længes min Sjæl, jeg bier på dit Ord.
82 Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
Mine Øjne længes efter dit Ord og siger: "Hvornår mon du trøster mig?"
83 Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
Thi jeg er som en Lædersæk i Røg, men dine Vedtægter glemte jeg ikke.
84 Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
Hvor langt er vel din Tjeners Liv? Når vil du dømme dem, der forfølger mig?
85 Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
De frække grov mig Grave, de, som ej følger din Lov.
86 Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
Alle dine Bud er trofaste, med Løgn forfølger man mig, o hjælp mig!
87 He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
De har næsten tilintetgjort mig på Jorden, men dine Befalinger slipper jeg ikke.
88 Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
Hold mig i Live efter din Miskundhed, at jeg kan holde din Munds Vidnesbyrd.
89 Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
HERRE, dit Ord er evigt, står fast i Himlen.
90 Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
Din Trofasthed varer fra Slægt til Slægt, du grundfæsted Jorden, og den står fast.
91 Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
Dine Lovbud står fast, de holder dine Tjenere oppe.
92 Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
Havde din Lov ej været min Lyst, da var jeg omkommet i min Elende.
93 En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
Aldrig i Evighed glemmer jeg dine Befalinger, thi ved dem holdt du mig i Live.
94 Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
Din er jeg, frels mig, thi dine Befalinger ligger mig på Sinde.
95 Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
De gudløse lurer på at lægge mig øde, dine Vidnesbyrd mærker jeg mig.
96 Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
For alting så jeg en Grænse, men såre vidt rækker dit Bud.
97 Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
Hvor elsker jeg dog din Lov! Hele Dagen grunder jeg på den.
98 Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
Dit Bud har gjort mig visere end mine Fjender, thi det er for stedse mit.
99 Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
Jeg er klogere end alle mine Lærere, thi jeg grunder på dine Vidnesbyrd.
100 Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
Jeg har mere Forstand end de gamle; jeg agter på dine Bud.
101 Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
Jeg holder min Fod fra hver Vej, som er ond, at jeg kan holde dit Ord.
102 En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
Fra dine Lovbud veg jeg ikke, thi du underviste mig.
103 Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
Hvor sødt er dit Ord for min Gane, sødere end Honning for min Mund.
104 Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Ved dine Befalinger fik jeg Forstand, så jeg hader al Løgnens Vej.
105 Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
Dit Ord er en Lygte for min Fod, et Lys på min Sti.
106 Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
Jeg svor en Ed og holdt den: at følge dine retfærdige Lovbud.
107 Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
Jeg er såre ydmyget, HERRE, hold mig i Live efter dit Ord!
108 Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
Lad min Munds frivillige Ofre behage dig, HERRE, og lær mig dine Lovbud!
109 Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
Altid går jeg med Livet i Hænderne, men jeg glemte ikke din Lov.
110 Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
De gudløse lægger Snarer for mig, men fra dine Befalinger for jeg ej vild.
111 Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Dine Vidnesbyrd fik jeg til evigt Eje, thi de er mit Hjertes Glæde.
112 Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
Jeg bøjed mit Hjerte til at holde dine Vedtægter for evigt til Enden.
113 Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
Jeg hader tvesindet Mand, men jeg elsker din Lov.
114 Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
Mit Skjul og mit Skjold er du, jeg bier på dit Ord.
115 Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
Vig fra mig, I, som gør ondt, jeg vil holde min Guds Bud.
116 Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
Støt mig efter dit Ord, at jeg må leve, lad mig ikke beskæmmes i mit Håb!
117 Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
Hold mig oppe, at jeg må frelses og altid have min Lyst i dine Vedtægter!
118 Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
Du forkaster alle, der farer vild fra dine Vedtægter, thi de higer efter Løgn.
119 Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
For Slagger regner du alle Jordens gudløse, derfor elsker jeg dine Vidnesbyrd.
120 Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
Af Rædsel for dig gyser mit Kød, og jeg frygter for dine Lovbud.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
Ret og Skel har jeg gjort, giv mig ikke hen til dem, der trænger mig!
122 Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
Gå i Borgen for din Tjener, lad ikke de frække trænge mig!
123 Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
Mine Øjne vansmægter efter din Frelse og efter dit Retfærds Ord.
124 Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
Gør med din Tjener efter din Miskundhed og lær mig dine Vedtægter!
125 Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
Jeg er din Tjener, giv mig Indsigt, at jeg må kende dine Vidnesbyrd!
126 Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
Det er Tid for HERREN at gribe ind, de har krænket din Lov.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
Derfor elsker jeg dine Bud fremfor Guld og Skatte.
128 Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Derfor følger jeg oprigtigt alle dine Befalinger og hader hver Løgnens Sti.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
Underfulde er dine Vidnesbyrd, derfor agted min Sjæl på dem.
130 Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
Tydes dine Ord, så bringer de Lys, de giver enfoldige Indsigt.
131 Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
Jeg åbned begærligt min Mund, thi min Attrå stod til dine Bud.
132 Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
Vend dig til mig og vær mig nådig, som Ret er for dem, der elsker dit Navn!
133 Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
Lad ved dit Ord mine Skridt blive faste og ingen Uret få Magten over mig!
134 Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
Udløs mig fra Menneskers Vold, at jeg må holde dine Befalinger!
135 Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
Lad dit Ansigt lyse over din Tjener og lær mig dine Vedtægter!
136 Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
Vand i Strømme græder mine Øjne, fordi man ej holder din Lov.
137 Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
Du er retfærdig, HERRE, og retvise er dine Lovbud.
138 Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
Du slog dine Vidnesbyrd fast ved Retfærd og Troskab så såre.
139 Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
Min Nidkærhed har fortæret mig, thi mine Fjender har glemt dine Ord.
140 Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
Dit Ord er fuldkommen rent, din Tjener elsker det.
141 Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
Ringe og ussel er jeg, men dine Befalinger glemte jeg ikke.
142 Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
Din Retfærd er Ret for evigt, din Lov er Sandhed.
143 Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
Trængsel og Angst har ramt mig, men dine Bud er min Lyst.
144 Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
Dine Vidnesbyrd er Ret for evigt, giv mig indsigt, at jeg må leve!
145 Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
Jeg råber af hele mit Hjerte, svar mig, HERRE, jeg agter på dine Vedtægter.
146 Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
Jeg råber til dig, o frels mig, at jeg kan holde dine Vidnesbyrd!
147 Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
Årle råber jeg til dig om Hjælp, og bier på dine Ord.
148 Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
Før Nattevagtstimerne våger mine Øjne for at grunde på dit Ord.
149 Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Hør mig efter din Miskundhed, HERRE, hold mig i Live efter dit Lovbud!
150 Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
De, der skændigt forfølger mig, er mig nær, men de er langt fra din Lov.
151 Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
Nær er du, o HERRE, og alle dine Bud er Sandhed.
152 Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
For længst vandt jeg Indsigt af dine Vidnesbyrd, thi du har grundfæstet dem for evigt.
153 Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
Se min Elende og fri mig, thi jeg glemte ikke din Lov.
154 Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
Før min Sag og udløs mig, hold mig i Live efter dit Ord!
155 Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
Frelsen er langt fra de gudløse, thi dine Vedtægter ligger dem ikke, på Sinde.
156 Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Din Barmhjertighed er stor, o HERRE, hold mig i Live efter dine Lovbud!
157 Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
Mange forfølger mig og er mig fjendske, fra dine Vidnesbyrd veg jeg ikke.
158 Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
Jeg væmmes ved Synet af troløse, der ikke holder dit Ord.
159 Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
Se til mig, thi jeg elsker dine Befalinger, HERRE, hold mig i Live efter din Miskundhed!
160 Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
Summen af dit Ord er Sandhed, og alt dit retfærdige Lovbud varer evigt.
161 Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
Fyrster forfulgte mig uden Grund, men mit Hjerte frygted dine Ord.
162 Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
Jeg glæder mig over dit Ord som en, der har gjort et vældigt Bytte.
163 Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
Jeg hader og afskyr Løgn, din Lov har jeg derimod kær.
164 Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Jeg priser dig syv Gange daglig for dine retfærdige Lovbud.
165 Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
Megen Fred har de, der elsker din Lov, og intet bliver til Anstød for dem.
166 Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
Jeg håber på din Frelse, HERRE, og jeg har holdt dine Bud.
167 Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
Min Sjæl har holdt dine Vidnesbyrd, jeg har dem såre kære.
168 Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
Jeg holder dine Befalinger og Vidnesbyrd, thi du kender alle mine Veje.
169 Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
Lad min Klage nå frem for dit Åsyn, HERRE, giv mig Indsigt efter dit Ord!
170 Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
Lad min Bøn komme frem for dit Åsyn, frels mig efter dit Ord!
171 Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
Mine Læber skal synge din Pris, thi du lærer mig dine Vedtægter.
172 Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
Min Tunge skal synge om dit Ord, thi alle dine Bud er Retfærd.
173 Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
Lad din Hånd være mig til Hjælp, thi jeg valgte dine Befalinger.
174 Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
Jeg længes efter din Frelse, HERRE, og din Lov er min Lyst.
175 Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
Gid min Sjæl må leve, at den kan prise dig, og lad dine Lovbud være min Hjælp!
176 Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
Farer jeg vild som det tabte Får, så opsøg din Tjener, thi jeg glemte ikke dine Bud.
