Psalmien 116
1 Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;
Kokoako t’Iehovà amy te janji’e ty feoko naho o halalikoo,
2 Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.
Amy te nanokilaña’e ravembia, le ho tokaveko Amy ze hene androko.
3 Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan. (Sheol h7585)
Nivandire’ o talin-kavilasio iraho, nazi’ i tsikeokeokey; nizò fikoretañe naho anahelo. (Sheol h7585)
4 Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!
Le nikanjieko ty tahina’ Iehovà: Ehe, r’Iehovà, hahao ty fiaiko!
5 Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
Matarike t’Iehovà naho mahity; Eka, mpitretrè t’i Andrianañaharentika.
6 Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.
Arova’ Iehovà o trentrañeo, nizo havoretra iraho fe rinomba’e.
7 Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.
Mimpolia mb’am-pitofà’o ao ry fiaiko, fa nampiraorao azo t’Iehovà.
8 Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.
Fa navotso’o an-kavetrahañe ty fiaiko, tsy ho foy rano o masokoo, tsy hitsikapy o tombokoo,
9 Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.
t’ie hitsontik’ añatrefa’ Iehovà, an-tanen-kaveloñe ao.
10 Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.
Nahatoky avao ndra te nataoko ty hoe: Mafe ty fisotriako.
11 Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.
Hoe iraho te nianifañe: Fonga Remborake ondatio.
12 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?
Akore ty hañavahako am’ Iehovà? ami’ty habein-kasoa’e amako?
13 Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.
Ho zonjoñeko ty fitovim-pandrombahañe vaho hikanjy ty tahina’ Iehovà.
14 Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
Havahako o nifantàko am’ Iehovào, añatrefa’ ondati’e iabio.
15 Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.
Sarotse am-pihaino’ Iehovà ty havilasi’ o noro’eo.
16 O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.
Ry Iehovà, toe mpitoro’o iraho, fetrek’oro’o, ty anan’ anak’ampata’o; fa nabala’o o rohikoo.
17 Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.
Hengaeko sorom-pañandriañañe, vaho ho kanjieko ty tahina’ Iehovà.
18 Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,
Hondrohako am’ Iehovà o nifantàkoo, Eka, añatrefa’ ondati’e iabio.
19 Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!
An-kiririsan’anjomba’ Iehovà eo, añivo’o ao, ry Ierosalaime. Treño t’Ià!
