< Psalmien 116 >
1 Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;
2 Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.
3 Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan. (Sheol )
4 Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!
5 Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
6 Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.
7 Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.
8 Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.
9 Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.
10 Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.
11 Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.
12 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?
13 Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.
14 Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
15 Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.
16 O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.
17 Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.
18 Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,
19 Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!
