Psalmien 116
1 Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;
Jeg elsker Herren; thi han hører min Røst, mine ydmyge Begæringer.
2 Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.
Thi han har bøjet sit Øre til mig, og hele mit Liv igennem vil jeg paakalde ham.
3 Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan. (Sheol h7585)
Dødens Reb have omspændt mig, og Helvedes Angest har fundet mig; jeg finder Angest og Bedrøvelse. (Sheol h7585)
4 Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!
Men jeg paakalder Herrens Navn: Kære Herre! udfri min Sjæl!
5 Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
Herren er naadig og retfærdig, og vor Gud er barmhjertig.
6 Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.
Herren bevarer de enfoldige; jeg var ringe, dog frelste han mig.
7 Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.
Min Sjæl! kom tilbage til din Ro; thi Herren har gjort vel imod dig.
8 Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.
Thi du udfriede min Sjæl fra Døden, mit Øje fra Graad, min Fod fra Stød.
9 Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.
Jeg vil vandre for Herrens Ansigt i de levendes Lande.
10 Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.
Jeg troede, derfor talte jeg; jeg var saare plaget.
11 Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.
Jeg sagde, der jeg forfærdedes: Hvert Menneske er en Løgner.
12 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?
Hvorledes skal jeg betale Herren alle hans Velgerninger imod mig?
13 Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.
Frelsens Kalk vil jeg tage og paakalde Herrens Navn.
14 Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
Jeg vil betale Herren mine Løfter, og det for alt hans Folks Øjne.
15 Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.
Kostbar i Herrens Øjne er hans helliges Død.
16 O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.
Ak, Herre —! thi jeg er din Tjener; jeg er din Tjener, din Tjenestekvindes Søn, du har løst mine Baand.
17 Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.
Dig vil jeg ofre Takoffer og paakalde Herrens Navn.
18 Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,
Jeg vil betale Herren mine Løfter og det for alt hans Folks Øjne,
19 Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!
i Herrens Hus's Forgaarde, midt i dig, Jerusalem! Halleluja!
