< Psalmien 115 >
1 Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.
Ne nam, Gospod, ne nam; temuč imenu svojemu daj čast, zavoljo milosti svoje, zavoljo zvestobe svoje.
2 Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?
Zakaj bi govorili narodi: Kje je sedaj njih Bog?
3 Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.
Saj Bog naš je v samih nebesih, storí, karkoli mu je po volji.
4 Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.
Maliki njih sreberni in zlati, delo rok človeških,
5 Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.
Usta imajo, pa ne govoré; oči, pa ne vidijo;
6 Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.
Ušesa imajo, pa ne slišijo; nos imajo, pa ne duhajo;
7 Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.
Roke, pa ne tipajo; noge, pa ne hodijo; z grlom svojim ne črhnejo.
8 Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.
Podobni so njim, ki jih delajo, kdorkoli jim zaupa.
9 Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
Izrael, zaupaj Gospodu; pomoč je tém in ščit je tém.
10 Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
Vi iz družine Aronove, zaupajte Gospodu, pomoč je tém in ščit je tém.
11 Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
Boječi se Gospoda zaupajte Gospodu, pomoč je tém in ščit je tém.
12 Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.
Gospod spomnivši se nas bode blagoslavljal; blagoslavljal družino Izraelovo, blagoslavljal družino Aronovo.
13 Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.
Blagoslavljal boječe se Gospoda, male in velike vred.
14 Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.
Množil vas bode Gospod, vas in otroke vaše.
15 Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.
Blagoslovljeni bodete Gospodu, kateri je narodil nebo in zemljo.
16 Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.
Sama nebesa, nebesa so Gospodova; in zemlja, katero je dal sinom človeškim.
17 Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.
Ne kateri so umrli, hvalijo Gospoda; ne katerikoli gredó dol v kraj molčanja,
18 Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!
Ampak mi bodemo blagoslavljali Gospoda; od sedaj do vekomaj. Aleluja!