Psalmien 115

1 Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.

(Der Chor der Tempelsänger: ) / Nicht uns, Jahwe, nicht uns, / Nein, deinem Namen schaff Ehre, / Ob deiner Huld, ob deiner Treu!

2 Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?

Warum sollen die Heiden sagen: / "Wo ist denn nun ihr Gott?"

3 Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.

Und doch: Unser Gott, der im Himmel thront, / Hat stets hinausgeführt, woran er Gefallen fand.

4 Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.

Aber ihre Götzen sind Silber und Gold, / Das Gebilde von Menschenhand.

5 Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.

Sie haben einen Mund und können nicht reden. / Sie haben Augen und sehen doch nicht.

6 Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.

Ohren haben sie und hören nicht, / Sie haben eine Nase und riechen nicht.

7 Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.

Ihre Hände — damit tasten sie nicht, / Ihre Füße — damit gehen sie nicht; / Nicht können sie reden mit ihrer Kehle.

8 Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.

Ihnen gleich sind, die sie bilden — / Jeder, der ihnen vertraut.

9 Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

(Erster Priesterchor: ) / Israel, trau auf Jahwe! / (Zweiter Priesterchor: ) / Ihr Helfer und Schild ist er.

10 Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

(Erster Priesterchor: ) / Haus Aarons, trau auf Jahwe! / (Zweiter Priesterchor: ) / Ihr Helfer und Schild ist er.

11 Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

(Beide Priesterchöre: ) / Die ihr Jahwe fürchtet, traut auch ihr Jahwe! / (Der Chor der Tempelsänger: ) / Ihr Helfer und Schild ist er.

12 Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.

(Der opfernde Priester am Altar: ) / Jahwe hat unser gedacht: er wird auch segnen. / Er wird segnen Israels Haus, / Er wird segnen Aarons Haus.

13 Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.

Er wird segnen, die Jahwe fürchten / Beide: Kleine und Große.

14 Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.

Jahwe wolle euch mehren, / Euch selbst und eure Kinder!

15 Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.

Gesegnet seid ihr von Jahwe, / Der Himmel und Erde geschaffen!

16 Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.

(Erster Priesterchor: ) / Der Himmel ist Jahwes Himmel, / Die Erde aber hat er den Menschenkindern gegeben.

17 Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.

(Zweiter Priesterchor: ) / Die Toten, sie werden Jah nicht loben, / Sie alle nicht, die in die Stille hinabgestiegen.

18 Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!

(Alle Chöre zusammen: ) / Wir aber, wir preisen Jah / Von nun an bis in Ewigkeit. / Lobt Jah!