Psalmien 115
1 Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.
Ikke os, Herre! ikke os, men dit Navn give du Ære for din Miskundhed, for din Sandheds Skyld.
2 Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?
Hvorfor skulle Hedningerne sige: Hvor er nu deres Gud?
3 Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.
Men vor Gud er i Himlene, han gør alt, hvad ham behager.
4 Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.
Deres Billeder ere Sølv og Guld, Menneskehænders Gerning.
5 Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.
De have Mund, men kunne ikke tale; de have Øjne, men kunne ikke se.
6 Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.
De have Øren, men kunne ikke høre; de have Næse, men kunne ikke lugte.
7 Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.
De have Hænder, men kunne ikke føle; de have Fødder, men kunne ikke gaa; de kunne ikke tale med deres Strube.
8 Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.
Ligesom de ere, saa vorde de, der gøre dem, hver den, som forlader sig paa dem.
9 Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
Israel! forlad dig paa Herren; han er deres Hjælp og deres Skjold.
10 Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
Arons Hus! forlader eder paa Herren; han er deres Hjælp og deres Skjold.
11 Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
I, som frygte Herren, forlader eder paa Herren; han er deres Hjælp og deres Skjold.
12 Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.
Herren kom os i Hu, han skal velsigne, han skal velsigne Israels Hus, han skal velsigne Arons Hus.
13 Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.
Han skal velsigne dem, som frygte Herren, de smaa med de store.
14 Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.
Herren formere eder, eder og eders Børn!
15 Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.
Velsignede være I for Herren, som har gjort Himmel og Jord.
16 Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.
Himlene ere Herrens Himle, men Jorden gav han Menneskens Børn.
17 Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.
De døde love ikke Herren, ej heller nogen af dem, som nedfare til det stille.
18 Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!
Men vi, vi ville love Herren fra nu og indtil evig Tid. Halleluja!
