Psalmien 112

1 Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

Halleluja. Säll är den som Herran fruktar, den som stor lust hafver till hans bud.

2 Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

Hans säd skall väldig vara på jordene; de frommas slägte skall välsignadt varda.

3 Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

Rikedom och ymnoghet skall vara i hans hus, och hans rättfärdighet blifver evinnerliga.

4 Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

Dem fromma går ljus upp i mörkret, af den nådeliga, barmhertiga och rättfärdiga.

5 Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

Säll är den som barmhertig är, och gerna lånar; och lagar så sina saker, att han ingom orätt gör.

6 Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

Ty han skall blifva evinnerliga; den rättfärdige skall aldrig förgäten varda.

7 Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

När en plåga kommer, fruktar han sig intet; hans hjerta hoppas stadeliga uppå Herran.

8 Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

Hans hjerta är tröst, och fruktar sig intet, tilldess han på sina fiendar lust ser.

9 Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

Han utströr, och gifver dem fattigom; hans rättfärdighet blifver evinnerliga; hans horn skall upphöjdt varda med äro.

10 Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.

Den ogudaktige skall det se, och honom skall förtrytat; sina tänder skall han bita tillsamman, och förgås; ty hvad de ogudaktige gerna vilja, det blifver omintet.