Psalmien 112

1 Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

Halleluja! Salig er den mann som frykter Herren, som har sin store lyst i hans bud.

2 Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

Hans avkom skal være mektig på jorden; de opriktiges slekt skal velsignes.

3 Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

Det er velstand og rikdom i hans hus, og hans rettferdighet står fast evindelig.

4 Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

Det går op et lys i mørket for de opriktige, for den som er nådig og barmhjertig og rettferdig.

5 Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

Lykkelig er den mann som forbarmer sig og låner ut; han hevder all sin sak i dommen.

6 Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

For han skal ikke rokkes evindelig; den rettferdige skal være i evig minne.

7 Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

Han skal ikke frykte for nogen ond tidende; hans hjerte er fast, det setter sin lit til Herren.

8 Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

Hans hjerte er trygt; han frykter ikke, inntil han ser med lyst på sine fiender.

9 Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

Han har strødd ut, han har gitt de fattige; hans rettferdighet står fast evindelig, hans horn skal ophøies med ære.

10 Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.

Den ugudelige skal se det og harmes, han skal skjære tenner og optæres; de ugudeliges attrå blir til intet.