Psalmien 112

1 Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

Alleluja! Svētīgs ir tas vīrs, kas To Kungu bīstas, kam pie Viņa baušļiem labs prāts.

2 Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

Tā dzimums būs varens virs zemes; taisno cilts taps svētīta.

3 Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

Padoms un bagātība ir viņa namā, un viņa taisnība pastāv mūžīgi.

4 Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

Taisniem tumsībā aust gaišums; jo Viņš ir žēlīgs, sirds žēlīgs un taisns.

5 Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

Labi tam cilvēkam, kas apžēlojās un aizdod, tiesā tas savu lietu vedīs galā.

6 Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

Jo tas nešaubīsies ne mūžam; taisnais paliks mūžīgā piemiņā.

7 Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

No ļaunas slavas tas nebīstas viņa sirds ir stipra un paļaujas uz To Kungu.

8 Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

Viņa sirds ir droša un nebīstas; tiekams ar prieku skatās uz saviem pretiniekiem.

9 Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

Viņš izdala un dod nabagiem; viņa taisnība paliek mūžīgi, viņa rags top paaugstināts ar godu.

10 Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.

Bezdievīgais to redzēs un apskaitīsies, viņš sakodīs savus zobus un iznīks; ko bezdievīgie kāro, ies bojā.