Psalmien 112

1 Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

Hallelujah! Selig der Mann, der Jehovah fürchtet, der sehr Lust hat an Seinen Geboten!

2 Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

Mächtig wird sein Same sein auf Erden, das Geschlecht der Redlichen wird gesegnet sein.

3 Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

Güter und Reichtum sind in seinem Hause, und seine Gerechtigkeit besteht immerfort.

4 Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

Den Redlichen geht ein Licht auf in der Finsternis, gnädig und erbarmungsvoll und gerecht.

5 Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

Der gute Mann ist gnädig und leicht; er besorgt seine Worte im Gerichte.

6 Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

Denn ewig wankt er nicht, in ewigem Gedächtnis wird der Gerechte sein.

7 Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

Vor bösem Gerücht fürchtet er sich nicht, fest ist sein Herz, vertrauet auf Jehovah.

8 Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

Sein Herz wird erhalten, er fürchtet sich nicht, bis er auf seine Dränger hinsieht.

9 Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

Er streut aus, er gibt den Dürftigen, seine Gerechtigkeit besteht immerfort. Sein Horn ist erhöht in Herrlichkeit.

10 Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.

Der Ungerechte sieht es und ärgert sich. Er knirscht mit seinen Zähnen und zerschmilzt. Verloren geht das Gelüste der Ungerechten.