Psalmien 110

1 Davidin Psalmi. Herra sanoi minun Herralleni: istu oikialle kädelleni, siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

Av David, ein salme. Herren sagde til min herre: «Set deg ved mi høgre hand, til dess eg legg dine fiendar til skammel for dine føter!»

2 Herra lähettää sinun väkevyytes valtikan Zionista: vallitse vihollistes seassa.

Ditt veldes kongsstav skal Herren retta ut frå Sion; ver herre midt imillom dine fiendar!

3 Sinun voittos päivänä palvelee sinun kansas sinua mielellänsä pyhissä kaunistuksissa: sinun lapses synnytetään sinulle niinkuin kaste aamuruskosta.

Ditt folk møter viljugt fram på ditt veldes dag; i heilagt skrud kjem din ungdom til deg som dogg or fanget på morgonroden.

4 Herra on vannonut, ja ei kadu sitä: sinä olet pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen.

Herren hev svore, og han skal ikkje angra det: «Du er prest til æveleg tid etter Melkisedeks vis.»

5 Herra on sinun oikialla kädelläs: hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä.

Herren ved di høgre hand knasar kongar den dag han vreidest.

6 Hän tuomitsee pakanain seassa, hän täyttää maakunnat ruumiilla: hän musertaa monen maakunnan pään.

Han dømer millom heidningarne, fyller upp med lik, han knasar hovud utyver den vide jord.

7 Hän juo ojasta tiellä; sen tähden korottaa hän päänsä.

Or bekken drikk han på vegen, difor lyfter han hovudet høgt.