Psalmien 109
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
¡O Dios de mi alabanza! no calles:
2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
Porque boca de impío, y boca de engañador se han abierto sobre mí: han hablado de mí con lengua mentirosa.
3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
Y con palabras de odio me rodearon; y pelearon contra mí sin causa.
4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
En pago de mi amor me han sido adversarios; y yo, hacía oración.
5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
Y pusieron contra mí mal por bien; y odio por mi amor.
6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Pon sobre él al impío, y Satanás esté a su diestra.
7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
Cuando fuere juzgado, salga por impío, y su oración sea para pecado.
8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
Sean sus días pocos: tome otro su oficio.
9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
Sean sus hijos huérfanos; y su mujer viuda.
10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
Y anden sus hijos vagabundos, y mendiguen; y procuren de sus desiertos.
11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
Enrede el acreedor todo lo que tiene; y extraños saqueen su trabajo.
12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
No tenga quien le haga misericordia; ni haya quien tenga compasión de sus huérfanos.
13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
Su posteridad sea talada: en segunda generación sea raído su nombre.
14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
Venga en memoria cerca de Jehová la maldad de sus padres; y el pecado de su madre no sea raído.
15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
Estén delante de Jehová siempre; y él corte de la tierra su memoria.
16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Por cuanto no se acordó de hacer misericordia; y persiguió al varón afligido, y menesteroso, y quebrantado de corazón, para matarle.
17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
Y amó la maldición, y vínole; y no quiso la bendición, y ella se alejó de él.
18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Y vistióse de maldición como de su vestido; y entró como agua en sus entrañas, y como aceite en sus huesos.
19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
Séale como vestido con que se cubra; y en lugar de cinto con que siempre se ciña.
20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
Este sea el salario, de parte de Jehová, de los que me calumnían; y los que hablan mal contra mi alma.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
Y tú, Jehová Señor, haz conmigo por causa de tu nombre: escápame, porque tu misericordia es buena.
22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
Porque yo soy afligido y necesitado; y mi corazón está herido dentro de mí.
23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
Como la sombra cuando declina me voy; soy sacudido como langosta.
24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
Mis rodillas están enflaquecidas a causa del ayuno; y mi carne está falta de gordura.
25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
Yo he sido a ellos oprobio: mirábanme, y meneaban su cabeza.
26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Ayúdame, Jehová Dios mío: sálvame conforme a tu misericordia;
27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
Y entiendan que esta es tu mano; que tú, Jehová, has hecho esto.
28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
Maldigan ellos, y bendigas tú; levántense, mas sean avergonzados: y tu siervo sea alegrado.
29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
Sean vestidos de vergüenza los que me calumnían; y sean cubiertos como de manto de su confusión.
30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
Yo alabaré a Jehová en gran manera con mi boca; y en medio de muchos le loaré:
31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
Porque él se pondrá a la diestra del pobre; para librar su alma de los que juzgan.
