Psalmien 109

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

Para el músico principal. Un salmo de David. Dios de mi alabanza, no te quedes callado,

2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

porque han abierto contra mí la boca del malvado y la boca del engaño. Me han hablado con una lengua mentirosa.

3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

También me han rodeado de palabras de odio, y lucharon contra mí sin causa.

4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

A cambio de mi amor, son mis adversarios; pero estoy en oración.

5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

Me han pagado mal por bien, y el odio a mi amor.

6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

Coloca a un hombre malvado sobre él. Que un adversario se ponga a su derecha.

7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

Cuando sea juzgado, que salga culpable. Que su oración se convierta en pecado.

8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

Que sus días sean pocos. Que otro tome su cargo.

9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

Que sus hijos se queden sin padre, y su esposa viuda.

10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

Que sus hijos sean mendigos errantes. Que se les busque desde sus ruinas.

11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

Que el acreedor embargue todo lo que tiene. Que los extraños saqueen el fruto de su trabajo.

12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

Que no haya nadie que le extienda su bondad, ni que haya nadie que se apiade de sus hijos sin padre.

13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

Que su posteridad sea cortada. Que en la generación siguiente se borre su nombre.

14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

Que la iniquidad de sus padres sea recordada por Yahvé. No dejes que el pecado de su madre sea borrado.

15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

Que estén continuamente ante Yahvé, para cortar su memoria de la tierra;

16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

porque no se acordó de mostrar amabilidad, sino que persiguió al pobre y al necesitado, los quebrados de corazón, para matarlos.

17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

Sí, le gustaba maldecir, y le vino bien. No se deleitaba con la bendición, y estaba lejos de él.

18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

También se vistió con maldiciones como con su ropa. Llegó a sus entrañas como el agua, como aceite en sus huesos.

19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

Que sea para él como la ropa con la que se cubre, por el cinturón que siempre está a su alrededor.

20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

Esta es la recompensa de mis adversarios de parte de Yahvé, de los que hablan mal de mi alma.

21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

Pero trata conmigo, Yahvé el Señor, por amor a tu nombre, porque tu bondad es buena, líbrame;

22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

porque soy pobre y necesitado. Mi corazón está herido dentro de mí.

23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

Me desvanezco como una sombra vespertina. Me sacuden como una langosta.

24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

Mis rodillas se debilitan por el ayuno. Mi cuerpo es delgado y carece de grasa.

25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

Yo también me he convertido en un reproche para ellos. Cuando me ven, sacuden la cabeza.

26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

Ayúdame, Yahvé, mi Dios. Sálvame según tu amorosa bondad;

27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

para que sepan que esta es tu mano; que tú, Yahvé, lo has hecho.

28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

Ellos pueden maldecir, pero tú bendices. Cuando se levanten, serán avergonzados, pero tu siervo se alegrará.

29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

Que mis adversarios sean revestidos de deshonra. Que se cubran con su propia vergüenza como con un manto.

30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

Daré grandes gracias a Yahvé con mi boca. Sí, lo alabaré entre la multitud.

31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.

Porque estará a la derecha de los necesitados, para salvarle de los que juzgan su alma.