Psalmien 109
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
Salmo de Davi, para o regente: Ó Deus a quem eu louvo, não fiques calado.
2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
Porque a boca do perverso, e a boca enganadora já se abriram contra mim; falaram de mim com língua falsa.
3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
E me cercaram com palavras de ódio; e lutaram contra mim sem motivo.
4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
Fizeram-se contra mim por causa de meu amor; porém eu [me mantenho] em oração.
5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
Retribuíram o bem com o mal, e o meu amor com ódio.
6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Põe algum perverso contra ele, e que haja um acusador à sua direita.
7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
Quando for julgado, que saia condenado; e que a oração dele seja [considerada] como pecado.
8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
Sejam os dias dele poucos, e que outro tome sua atividade.
9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
Sejam seus filhos órfãos, e sua mulher seja viúva.
10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
E que seus filhos andem sem rumo, e mendiguem; e busquem [para si longe] de suas ruínas.
11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
Que o credor tome tudo o que ele tem, e estranhos saqueiem seu trabalho.
12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
Haja ninguém que tenha piedade dele, e haja ninguém que se compadeça de seus órfãos.
13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
Sejam seus descendentes cortados de vez; [e] que o nome deles seja apagado da geração seguinte.
14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
Que a perversidade de seus pais seja lembrada pelo SENHOR, e que o pecado de sua mãe não seja apagado.
15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
[Porém que tais coisas] estejam sempre perante o SENHOR, e corte-se a lembrança deles da terra.
16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Porque ele não se lembrou de fazer o bem; ao invés disso, perseguiu ao homem humilde e necessitado, e ao de coração quebrado, para [o] matar.
17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
Já que ele amou a maldição, então que ela lhe sobrevenha; e já que ele não quis a bênção, que esta se afaste dele.
18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
E ele seja revestido de maldição, como se lhe fosse sua roupa, como água dentro do seu corpo, e como óleo em seus ossos.
19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
Que ela seja como uma roupa com que ele se cubra, e como cinto com que ele sempre põe ao seu redor.
20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
Isto seja o pagamento do SENHOR para os meus adversários, e para os que falam mal contra minha alma.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
Porém tu, Senhor DEUS, me trata [bem] por causa do teu nome; por ser boa a tua misericórdia, livra-me;
22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
Porque estou aflito e necessitado; e meu coração está ferido dentro de mim.
23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
Eu vou como a sombra, que declina; estou sendo sacudido como um gafanhoto.
24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
Meus joelhos estão fracos de [tanto] jejuar; minha carne está magra, sem gordura alguma.
25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
E eu por eles sou humilhado; quando me veem, sacodem suas cabeças.
26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Socorre-me, SENHOR Deus meu; salva-me conforme a tua bondade;
27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
Para que saibam que esta é a tua mão; e que assim tu a fizeste.
28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
Maldigam eles, mas bendize tu; levantem-se eles, mas sejam envergonhados; e o teu servo se alegre.
29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
Que meus adversários se vistam de vergonha, e cubram-se com sua própria humilhação, como [se fosse] uma capa.
30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
Agradecerei grandemente ao SENHOR com minha boca, e no meio de muitos eu o louvarei;
31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
Porque ele se põe à direita do necessitado, para [o] livrar daqueles que atacam a sua alma.
