Psalmien 109
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
in finem David psalmus
2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
Deus laudem meam ne tacueris quia os peccatoris et os dolosi super me apertum est
3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
locuti sunt adversum me lingua dolosa et sermonibus odii circuierunt me et expugnaverunt me gratis
4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
pro eo ut me diligerent detrahebant mihi ego autem orabam
5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
et posuerunt adversus me mala pro bonis et odium pro dilectione mea
6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
constitue super eum peccatorem et diabulus stet a dextris eius
7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
cum iudicatur exeat condemnatus et oratio eius fiat in peccatum
8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
fiant dies eius pauci et episcopatum eius accipiat alter
9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
fiant filii eius orfani et uxor eius vidua
10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
nutantes transferantur filii eius et mendicent eiciantur de habitationibus suis
11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
scrutetur fenerator omnem substantiam eius et diripiant alieni labores eius
12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
non sit illi adiutor nec sit qui misereatur pupillis eius
13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
fiant nati eius in interitum in generatione una deleatur nomen eius
14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
in memoriam redeat iniquitas patrum eius in conspectu Domini et peccatum matris eius non deleatur
15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
fiant contra Dominum semper et dispereat de terra memoria eorum
16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
pro eo quod non est recordatus facere misericordiam
17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
et persecutus est hominem inopem et mendicum et conpunctum corde mortificare
18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
et dilexit maledictionem et veniet ei et noluit benedictionem et elongabitur ab eo et induit maledictionem sicut vestimentum et intravit sicut aqua in interiora eius et sicut oleum in ossibus eius
19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
fiat ei sicut vestimentum quo operitur et sicut zona qua semper praecingitur
20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
hoc opus eorum qui detrahunt mihi apud Dominum et qui loquuntur mala adversus animam meam
21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
et tu Domine Domine fac mecum propter nomen tuum quia suavis misericordia tua libera me
22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
quia egenus et pauper ego sum et cor meum turbatum est intra me
23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
sicut umbra cum declinat ablatus sum excussus sum sicut lucustae
24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
genua mea infirmata sunt a ieiunio et caro mea inmutata est propter oleum
25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
et ego factus sum obprobrium illis viderunt me moverunt capita sua
26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
adiuva me Domine Deus meus salvum fac me secundum misericordiam tuam
27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
et sciant quia manus tua haec tu Domine fecisti eam
28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
maledicent illi et tu benedices qui insurgunt in me confundantur servus autem tuus laetabitur
29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
induantur qui detrahunt mihi pudore et operiantur sicut deploide confusione sua
30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
confitebor Domino nimis in ore meo et in medio multorum laudabo eum
31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
quia adstetit a dextris pauperis ut salvam faceret a persequentibus animam meam
