Psalmien 109
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
In finem. Psalmus David.
2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
Deus, laudem meam ne tacueris, quia os peccatoris et os dolosi super me apertum est.
3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
Locuti sunt adversum me lingua dolosa, et sermonibus odii circumdederunt me: et expugnaverunt me gratis.
4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
Pro eo ut me diligerent, detrahebant mihi; ego autem orabam.
5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
Et posuerunt adversum me mala pro bonis, et odium pro dilectione mea.
6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Constitue super eum peccatorem, et diabolus stet a dextris ejus.
7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
Cum judicatur, exeat condemnatus; et oratio ejus fiat in peccatum.
8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
Fiant dies ejus pauci, et episcopatum ejus accipiat alter.
9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
Fiant filii ejus orphani, et uxor ejus vidua.
10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
Nutantes transferantur filii ejus et mendicent, et ejiciantur de habitationibus suis.
11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
Scrutetur fœnerator omnem substantiam ejus, et diripiant alieni labores ejus.
12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
Non sit illi adjutor, nec sit qui misereatur pupillis ejus.
13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
Fiant nati ejus in interitum; in generatione una deleatur nomen ejus.
14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
In memoriam redeat iniquitas patrum ejus in conspectu Domini, et peccatum matris ejus non deleatur.
15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
Fiant contra Dominum semper, et dispereat de terra memoria eorum:
16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
pro eo quod non est recordatus facere misericordiam,
17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
et persecutus est hominem inopem et mendicum, et compunctum corde, mortificare.
18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Et dilexit maledictionem, et veniet ei; et noluit benedictionem, et elongabitur ab eo. Et induit maledictionem sicut vestimentum; et intravit sicut aqua in interiora ejus, et sicut oleum in ossibus ejus.
19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
Fiat ei sicut vestimentum quo operitur, et sicut zona qua semper præcingitur.
20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
Hoc opus eorum qui detrahunt mihi apud Dominum, et qui loquuntur mala adversus animam meam.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
Et tu, Domine, Domine, fac mecum propter nomen tuum, quia suavis est misericordia tua.
22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
Libera me, quia egenus et pauper ego sum, et cor meum conturbatum est intra me.
23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
Sicut umbra cum declinat ablatus sum, et excussus sum sicut locustæ.
24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
Genua mea infirmata sunt a jejunio, et caro mea immutata est propter oleum.
25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
Et ego factus sum opprobrium illis; viderunt me, et moverunt capita sua.
26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Adjuva me, Domine Deus meus; salvum me fac secundum misericordiam tuam.
27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
Et sciant quia manus tua hæc, et tu, Domine, fecisti eam.
28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
Maledicent illi, et tu benedices: qui insurgunt in me confundantur; servus autem tuus lætabitur.
29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
Induantur qui detrahunt mihi pudore, et operiantur sicut diploide confusione sua.
30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
Confitebor Domino nimis in ore meo, et in medio multorum laudabo eum:
31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
quia astitit a dextris pauperis, ut salvam faceret a persequentibus animam meam.
